Antonin Dvořák Requiem

Antonin Dvořák (1841-1904)

Kirjoitin Nettiruukkuun huhtikuussa 2007 pienen sarjan Dvorakin Requiemistä. Nämä kolme melko hajanaista blogia on tarkoitettu luettavaksi samalla, kun Requiemiä kuunnellaan, ne antavat latinalaisen tekstin ja joitain mietteitäni musiikista ja sanoista. Kyseessä on siis pieni johdatus suureen mestariteokseen

Kirjoittanut: MikkoL, 16.04.2007 18:48
-------------------------------------------------------------------

On vakavaa klassista musiikkia, sitten on hyvin vakavaa klassista musiikkia, sitten on Dvořákin Requiem.

se on elämää muuttavaa musiikkia.

Requiem on kuolinmessu.

Sunnuntain messu sisältää rukouksen "dona nobis pacem" - anna meille rauhasi.

Kuolinmessu, requiem, joka usein sävelletään tilauksesta jollekin tietylle henkilölle, päättyy rukoukseen vainajien puolesta:

Lux æterna luceat eis, Domine, cum sanctis tuis in æternum, quia pius es. Requiem æternam dona eis, Domine; et lux perpetua luceat eis

"Loistakoon iankaikkinen valkeus heille, oi Herra, sinun pyhiesi kanssa iankaikksiuudessa, sillä sinä olet vanhurskas. Anna heille ikuinen leposi, oi Herra, ja loistakoon heille iankaikkinen valkeus."


Requiem eternam dona eis, Domine



sana Requiem tuo välittömästi mieleen Wolfgang Amadeus Mozartin maailmankuulun sävellyksen.

Vielä nuori Mozart oli kirjoittamassa Taikahuilua vuonna 1791, kun kreivi Walseggin lähettiläs pyysi salaperäisesti häntä säveltämään kuolinmessun, requiemin.

Jotenkin Mozart koki, että tämä oli hänen oma kuolinmessunsa.

Aivan valtava musiikkiteos D mollissa jäi häneltä kesken, sillä Mozart kuoli joulukuun 5, 1791 ilmeisesti krooniseen munuaistautiin - ei Salierin myrkkyyn. Hänen oppilaansa, Franz Süssmayr, viimeisteli työn.

Monien muiden joukossa sellaiset mestarit kuin Giuseppe Verdi, Johannes Brahms, Hector Berlioz ja Benjamin Britten ovat säveltäneet kuolinmessun.



neuvoisin taas hankkimaan kirjastosta tai musiikkikaupasta Dvořákin Requiemin, sillä muuten tekstini seuraaminen on aika vaikeaa.

Itselläni on geneveläisen Armin Jordanin (1936-2006) johtama versio, jossa on tsekkiläisiä taiteilijoita mukana. Erittäin voimakas tulkinta.



aluksi jotain säveltäjästä itsestään ja hänen musiikistaan, joka ei kaikilta osin avaudu aina yhtä helposti kuin kuuluisa Rusalkan aaria kuutamolle.

Maailman parhaat sopraanot ottavat sen ohjelmistoonsa, koska se antaa mahdollisuuden näyttää yleisölle sekä taiteellista tulkintaa että äänivaroja, mitä niitä sitten on. Kaikki peliin lopussa!

Antonin Dvořák (1841-1904) on tshekkien kansallissäveltäjä siinä missä Jean Sibelius suomalaisten. Hän on merkittävä 1800-luvun eurooppalainen säveltäjä, luomisvoimainen, omaperäinen ja musiikin rakenteiden luojana hyvin lahjakas.

Dvořák syntyi pienessä Nelahozevesin kylässä Bohemiassa lähellä Prahaa. Jo pienenä hän soitteli isänsä majatalossa vieraiden iloksi viulua. Hän opiskeli Prahassa urkuriksi ja toimi Prahan kansallisteatterissa.

Ensimmäinen sarja slaavilaisia tansseja 1878 toi hänelle laajalti kuuluisuutta ja erityisesti englantilaiset ihastuivat hänen musiikkiinsa.



Dvořák ihaili Beethovenia ja rakensi samalla tavalla huolellisesti musiikkinsa arkkitehtuuria.

Samalla hän oli kuitenkin syvästi rakastunut tshekkiläiseen kansanmusiikkiin ja yhdisti sen raikkaita melodioita ja sointuja klassiseen musiikkiin.

Tämä musiikin arkkitehtuurin ja yksinkertaisen mutta rikkaan kansanmusiikin yhdistäminen vaikutti syvästi eristyisesti amerikkalaisen klassisen musiikin kehitykseen. Myös Euroopassa huomattiin sen arvo, ja esimerkiksi Bela Bartók ja Vaughan Williams ovat kehitelleet tyyliä.



Dvořákin musiikille on erityisen tyypillistä ns. minimalistinen ilmaisu. Hyvin pienellä sanotaan hyvin paljon.

Esimerkiksi vain muutama tahti hänen klassisen upeita "Raamatullisia laulujaan" voi sisältää melkoisen määrän esitystä koskevia merkintöjä. Hyvä tenori tai baritoni joka laulaa niitä taitavasti valloittaa varmasti yleisönsä. Ne pitää ehdottomasti laulaa alkukielellä, tshekiksi.

Siinä missä toinen säveltäjä on iloinen että löysi kauniin melodian ja vääntelee ja kääntelee sitä monin variaatioin, Dvořák pistää sen näkyviin vain kerran. Siinä se on, piste.

Tämä vaatii sekä esiintyvältä taiteilijalta että kuuntelijalta tarkkaavaisuutta. Dvořákin musiikin lukemattomat helmet menevät muuten ohi minimalistiseen tyyliin tottumattomalta kuulijalta. Joko tuon ihanan melodian käsittely loppui?



Dvořák vietti kolme vuotta, 1892 - 1895, New Yorkin kansallisessa konservatoriossa. Tuohon aikaan sijoittuvat hänen ehkä kuuluisimmat teoksensa, yhdeksäs sinfonia (Uusi Maailma) ja F duuri kvartetti eli ns. Amerikkalainen kvartetti.

Uuden maailman sinfonian esitys vetää jatkuvasti täydet salit. Sen hitaan osan unohtumattoman kaunis melodia, sen majesteettiset preeriat villeine hevosineen, vuoristojen jylhät soinnut, avaran Amerikan näköalat saavat kuulijan kuin kuulijan hyvälle mielelle ja pitkälle kotimatkalla vielä korvissa soi taa-ti-tii, taa-ta-taa, taa-ti-tii-ta-taa...

Tuolla ajalla oli paljon merkitystä amerikkalaiselle musiikille. Eurooppalainen mestari käytti kansanlauluja ja lähes negro spiritualin tapaista ainesta. Miksi emme siis mekin? Barber Copland ja muut.

George Gershwinin kuolematon amerikkalainen kansanooppera "Porgy and Bessy" on eräänlainen kulminaatio, jonka takana näemme Dvořákin vaikutusta. (koeta saada itsellesi Ella Fitzgeraldin ja Louis Amstrongin versio)




Vuonna 1901 Antonin Dvořák valittiin Prahan konservatorion johtajaksi. Hän ennätti toimia siellä vain muutaman vuoden.

Dvořákin kuolinpäivä, toukokuun 1, 1904, oli tshekeille kansallinen surupäivä.


Erityisesti "Biblische Lieder" kokoelma kertoo, että Antonio Dvořák oli henkilökohtainen kristitty.

Hän oli parhaassa luomisvoimassaan ja aloittanut työn Amerikassa 1893, kun tuli ensin tieto, että hänen rakas isänsä oli kuollut. Pian sen jälkeen kuoli hänen läheinen ystävänsä, venäläinen maailmankuulu säveltäjä Peter Ilich Tchaikowsky.

Dvořák purki syvää suruaan kymmeneen Raamatun Psalmeihin perustuvaan lauluun pianon säestyksellä.

Niitä ei voi sanoin kuvata. Kuten sanottu, ne on laulettava tshekin kauniilla kielellä. Sydämestä lähtevä esitys tuo ilon kyynelet kuulijoiden silmiin vaikka he eivät sanoja ymmärtäisikään.

Isäänsä ja läheistä ystäväänsä sureva musiikin nero, Antonin Dvořák, hahmottelee noissa lauluissa muutamin sävelin ja sanoin psalmien syvää sisältöä. Laulut suorastaan huokuvat inimillistä lämpöä ja syvää luottamusta Jumalaan.


Requiem

1. Requiem Aeternam
2. Graduale
3. Dies Irae
4. Tuba Mirum
5. Quod Sum Miser
6. Recordare
7. Confutatis Maledictis
8. Lacrimosa
9. Offertorium
10. Hostias Et Preces
11. Sanctus
12. Pie Jesu
13. Agnus Dei



Dvořákin oli 24 vuotias, kun hän kohtasi elämänsä suuren rakkauden Prahassa.

Rikas kultaseppä Jan Cermac pyysi häntä opettamaan musiikkia tyttärelleen Josefinalle. Antonin rakastui häneen välittömästi sydänjuuriaan myöten.

Mutta Josefina ei rakastunut häneen. Kuuden vuoden jälkeen Dvořák lopulta myönsi itselleen, että hän ei tule koskaan saamaan omakseen Josefinaa ja alkoi seurustella tämän sisaren, Annan kanssa.

Avioliitto solmittiin 1873, kun rikas isä oli kuollut ja köyhänpuoleinen säveltäjä kelpuutettiin. Ehkä yhtenä syynä oli myös se, että Anna oli häiden aikaan jo viidennellä kuukaudella. Perheeseen syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta.

Josefina meni 1877 avioliittoon Vaclav Count Kaunicin kanssa.

Hurskas katolinen Dvořák oli uskollinen Annalleen, mutta hänen sydämensä kuului Josefinalle. Sille hän ei voinut mitään. Monissa hänen kauneimmissa sävellyksissään on tämä traaginen tilanne taustalla, esimerkiksi maailmankuulussa h-molli sello konsertossa.

Josefina kuoli 1895 lyhyen sairauden jälkeen, ja murtunut Dvořák oli hautajaisissa. Hän ei toipunut sisäisesti koskaan tästä menetyksestä.


Requiem eli kuolinmessu on tarkoitettu vietettäväksi juuri ennen hautajaisia ja siinä rukoillaan edesmenneen puolesta. Se on käytössä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa, tosin erilaisena.

Alunperin requiem oli gregoriaanista yksiäänistä laulua.

monet säveltäjät ovat tarttuneet sen dramatiikkaan ja suuret requiemit vaativat sekä kuoron että orkesterin.

esimerkiksi Mozart sävelsi kuolinmessun tietyn henkilön hautajaisiin. Hänen työnsä on nykyään lähinnä konserttikäytössä.

ajat ovat muuttuneet


sielunmessuja ja monenlaisia messuja vietettiin tosiaan Turun tuomiokirkon sivukappeleissa. niitä vastaan varmaan toivottiin lahjoituksia ja saatiin myös.

Keskiajan kirkko oli kovin taloudellisesti suuntautunut, kiirastultakin voitiin helpottaa hankkimalla paavin aneita.

yksi tärkeä menokohde oli Pietarin kirkko Roomassa, josta Luther oli kovin pahoillaan että seurakuntalaisten selkänahasta sitä rakennettiin.

anekauppa taisi olla Saksassa alkaneen uskonpuhdistuksen perustavia lähtökohtia.

---
Suomen ev.lut. kirkko ei tarvitse huolehtia tällaisesta maallisesta toimeentulosta niin paljon, kun valtio hoitaa kirkollisverojen keruun verotuksen yhteydessä.




on hyvä tosiaan pohtia mitä requiem merkitsee katoliselle kristitylle hengellisesti.

kun seuraan ortodoksien elämää täällä, näen kuinka sielunhoidollisesti ja voimakkaasti kirkkoo tulee mukaan, kun joku seurakuntalainen kuolee.

se ei tosiaan ole vain yhdet hautajaiset, vaan on näitä 40 päivän ja puolen vuoden muistotilaisuuksia liturgioineen, jotka lohduttavat ja kantavat omaisia.

olen ihaillut hiljaa sitä kunnioittavaa ja ihmistä ymmärtävää tapaa millä vainajan omaisia hoidetaan siellä

kuolinmessun kreikkalaista "parastas" tai slaavilaista "panikhidia" josta hibernatus puhui en ole itse nähnyt


Naantalin keskiaikainen luostari suljettiin Kustaa Vaasan käskystä ja sen maaomaisuudet ym takavarikoitiin valtiolle

Birgittalais nunnat ovat uudelleen palanneet Suomeen 1980 luvun lopulta ja voit käydä heitä jututtamassa Helsingissä tai Turussa.


en ole katolisen teologian asiantuntija, mutta mitä tuolta lähteistä näen Requiem on tarkoitettu vainajan kunnioittamiseksi hänen kuolinpäivänään ja kolmantena, seitsemäntenä ja 30. päivänä hautauksen jälkeen sekä vuosittaisina vainajan muistopäivinä.

ymmärtäisin, että tarkoitus on rukoilla vainajan puolesta mutta myös hoitaa surevia, jotka saavat näin tulla Jumalan Sanan ääreen.

sinulla, jorma, on aika lailla toisenlainen näkemys requiemin merkityksestä ja mielelläni kuulen, vaikkapa katolisesta katekismuksesta, miten siinä kirkossa tämä asia uskotaan ja koetaan.


sururyhmät on hyvä huomautus, tähän surevien hoitamiseen on varmaan kiinnitetty huomiota.

varsinkin pääkaupunkiseudulla papilla voi olla niin monta siunaustilaisuutta että se käy epäinhimilliseksi

vaikka haluaisi ei milllään ennätä hoitaa niin kuin pitäisi

juuri oman karun suomalaisen luterilaisen taustani takia nämä ortodoksien tavat täällä tuntuvat niin hoitavilta näille ihmisille, kuolema on ehkä myös luontevampi ja lähempänä eläviä, hautajaisissa arkku on ikonostaasin edessä auki ja olen nähnyt myös keveitä hyvästi suudelmia kylmälle otsalle




tosiasia on, että luterilaisessa Suomessa kuolema on steriloitu, suljettu sairaaloiden hiljaisuuteen, josta suljettu arkku ruumisautossa tulee kirkkoon ja sieltä hautaan

ennen vanhaan suomalainen isä kantoi kuolleen pienen tyttärensä metsän halki kirkolle, lapset olivat isän tai äidin kuolinvuoteen äärellä, ruumislauta oli aitassa

"forever young, I want to be forever young" on monen menestyvän nuoren mielilaulu



Joku kirjoitti, että kuolleiden puolesta ei tule rukoilla, koska tässä ajassa kuljetaan elämän tai kuoleman tietä eikä sitä voi ihminen muuttaa.

joku toinen ei vedä jyrkkää viivaa elämän ja kuoleman välille, vaan sanoo että Jumalalle kaikki elävät.

tämä on erittäin syvällinen ja täysin raamatullinen ajatus

Jeesus vastasi heille: "Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia.

Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.

Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä."



hän haluaa siksi muistaa myös edesmenneitä esirukouksissa ja toivoo varmaan, että edesmenneet rukoilevat hänen puolestaan Jumalaa

en menisi kovin äkkiä tässä laukomaan mielipiteitä

UT:n merkittävä kirjoittaja puhuu eräässä kristityille kaikkein tärkeimmässä tekstissä ihmisistä, jotka antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta

tuo arvostettu kirjoittaja käyttää näin toimivia ihmisiä esimerkkinä ylösnousemususkosta

antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta...


ja mitä me tosiaan voimme ymmärtää tästä, joka estäisi niin haluavia rukoilemasta kuolleiden rakkaidensa puolesta?

"Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi.

Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.

Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat."

1 Piet 3:19



tunnetusti mormonit tarttuvat siihen ja oikein työkseen kastavat itseään omaistensa edestä

tästä on ollut sellainen hyvä seuraus, että he ovat kiertäneet kautta maailman ja tallentaneet kirkonkirjoja, sukuluetteloita ja mikä vain auttaa omaisten jäljittämisessä ajassa taaksepäin

siellä on hyvässä säilössä ja käytettävissä tietokoneiden avulla valtavat määrät tietoa amerikkalaisten menneisyydestä eri puolilla Eurooppaa

myös suomalaiset kirkonkirjat on kuvattu niin kauas taaksepäin, mitä Isoviha vain säästi..



jatkan vielä vähän johdantoa ennen kuin aloitan Requiemin käsittelyn

Antonín Dvořák oli syvästi uskonnollinen ja harras katolilainen. Hänen harrastuksiaan olivat kyyhkyset ja lintujen kuuntelu aamuisin, joiden laulua hän sisällytti sävellyksiinsä.

Toinen harrastus olivat junat ja erityisesti veturi, ja usein hän vietti asemapihalla aikaa niitä seuraten ja aikatauluja tutkien. Höyryveturin massiivinen voima tuntuu myös jossain hänen musiikissaan.

Mutta Dvořák oli myös kipujen ja kuoleman tuttava hyvin läheltä.

Hänen kuuluisimpia teoksiaan on orkesterille ja kuorolle kirjoitettu Stabat Mater, joka valmistui marraskuun 13. 1877.

Se on myös ehkä koskettavin Stabat Mater mitä on koskaan sävelletty.

Stabat Mater on vanha keskiaikainen runo, joka kuvaa Maria äidin murhetta hänen vanhimman poikansa Jeesuksen ristin juurella.

Dvořák aloitti säveltämisen vuonna 1875 sen jälkeen, kun hänen vain kaksi päivää vanha tyttärensä Josefa, perheen kolmas lapsi, kuoli. (edellä kerroin Josefinasta, jonka nimeä lapsen nimi muistuttaa)

Työ jäi kuitenkin keskeneräiseksi 1876 muiden kiireiden takia.

Mutta elokuun 13. 1877 toinen jäljellä olevista lapsista, 11 kk ikäinen Ruzena, sai vahingossa käsiinsä fosforia ja kuoli sen juotuaan koviin tuskiin.

Dvořák palasi onnettomuuden jälkeen murheessaan Stabat Mater säveltämiseen ja neitsyt Marian kärsimyksen muistelemiseen.

Vain kuukautta myöhemmin hänen ja Annan viimeinen elossa oleva lapsi, kolmevuotias Otakar poika sairastui isoon rokkoon ja kuoli syyskuun 8 1877.

Onnettoman nyt aivan lapsettoman isän sävellys Stabat Mater valmistui samana syksynä marraskuun 13, 1877.

Antonin Dvořákin Stabat Mater esitettiin Englannissa joulukuussa 1880. Vastaanotto oli aivan valtava.

Anna ja Antonin saivat vielä kuusi lasta, mutta Stabat Mater on kirjoitettu kaikkein raskaimman kuoleman taakan edessä, kun vanhemmat menettävät oman lapsensa.

sitä kokemusta ei toivoisi pahimmalle viholliselleenkaan.


Sekä Stabat Mater 1877 että ooppera Myyty Morsian 1884 valloittivat englantilaisen yleisön.

Dvořákilta tilattiin nyt Birminghamin festivaaleille 1890 sävellys. Hän kirjoitti tätä tarkoitusta varten Requiemin.

Teos ei suinkaan ole hänen suosituimpiaan ja monen muun säveltäjän kirjoittama kuolinmessu on paremmin tunnettu.

Dvořákin Requiem on kuitenkin sellainen musiikin ja hengellisen elämän järkäle, että uskon sen säilyvän kansainvälisissä ohjelmistoissa ja tulevan jatkuvasti laajemmin tunnetuksi eräänä 1800 luvun eurooppalaisen musiikin suurteoksena.

Tästä oireilevat monien eri puolilla maailmaa kirjoittavat musiikin kriitikot, jotka kertovat syvistä kokemuksistaan konsertissa, jossa on rohjettu toteuttaa Dvořákin Requiem.

Kuten sanoin, se on elämää muuttavaa musiikkia - sen säveltäjä on itse vaimonsa kanssa kokenut kolmen lapsen kuoleman, mitä on jäädä yksin, kun viikatemies säälimättömästi kaataa kaikkein rakkaimmat.


Dvořákin Requiemin kuuntelemista mietin - se voi jossain mielentilassa olla musiikin ymmärtäjälle kokemuksena liiankin voimakas.

Säveltäjä liikkuu määrätietoisesti aivan omassa maailmassaan, hän ei nyt katsele oikealle eikä vasemmalle. Sisäinen pakko ohjaa säveliä ja sointuja.

Dvořák siirtyy jotenkin tuonpuoleisen rajoille, kyseessä eivät ole mieleenjäävät melodiat, vaan soinnutus, transsendentaaliset harmoniat ja erittäin syvästi koettu rukous.

Sopraano, altto, tenori ja basso, kuoro ja täysi sinfoniaorkesteri tekevät soinnutuksesta järisyttävän, erityisesti patarumpujen käyttö.

montako kertaa olet kuullut kyrie eleison patarumpujen kanssa. nyt kuulet.

solistien ja soitinten soolot sulautuvat saumattomasti kuoron ja orkesterin luomaan maisemaan, tunteet ovat syviä ja voimakkaita, sävy äärimmäisen surullinen.


1 Requiem aeternam - kyrie eleison

Requiem aeternam dona eis, Domine,
et lux perpetua luceat eis.

Te decet hymnus, Deus, in Sion,
et tibi reddetur votum in Jerusalem;

Exaudi orationem meam,
ad te omnis caro veniet.

Requiem aeternam dona eis, Domine,
et lux perpetua luceat eis.

Kyrie eleison,
Christe eleison,
Kyrie eleison.



Jouset aloittavat - yleisö hiljenee välittömästi

kuoro aloittaa "Anna heille ikuinen rauhasi, Herra" ja kuulijat ovat kuin kiinni penkeissään, matkalla jonnekin kauas kirkkaiden oboeiden, huilujen ja viulujen soittaessa kuoron ja orkesterin tummien sävyjen ylle ylimaallista musiikkia

Requiem aeternum kasvaa kuoron crescendossa kuin koko sydämen pohjasta nousevaksi vaatimukseksi, Herra anna heille leposi!!



rukoilijan lähes epätoivoinen vaatimus vaipuu ja tenori laulaa vakaasti Psalmin sanoin

Te decet hymnus Deus, in Sion,
et tibi reddetur votum in Ierusalem

"Sinua, Herra, ylistetään Siionissa ja lupaus täytetään sinulle Jerusalemissa"

orkesteri ja kuoro seuraavat suuren soolon avausta meren lailla aaltoilevana käsittämättömän hienona musiikkina

sopraano ja altto, sitten tenori ja basso laulavat
Exaudi orationem meam
ad te omnis caro veniet

kuule rukoukseni, sinun luoksesi tulee kaikki liha

Requiem rukous heittelee eri äänten ja orkesterin välillä kiihkeänä rukouksena joka yhdistyy taas lähes uhkaavan vaativaksi "requiem aeterna dona eis, Domine,

ja sitten valtavana crescendona

et lux perpetua luceat eis

joka kuitenkin hiljenee viulujen ja kirkkaan oboen kanssa hiljaa huutavaksi rukoukseksi

Kyrie eleison;
Christe eleison;
Kyrie eleison

Herra armahda
Kristus armahda
Herra armahda

joka vaimenee orkesterin matalaan sointiin, todelliseen Herra armahda syvyyteen, jossa ei juuri valoa näy





2 Requiem Aeternam

Erittäin intensiivinen toinen osa käsittää kolme jaksoa

1. alton ja korkeaäänisen kuoron ja orkesterin kahdesti esittämä
Requiem aeternam dona eis, Domine,
et lux perpetua luceat eis.

2. alton laulama graduaalin
In memoria æterna erit justus,
ab auditione mala non timebit.

"iankaikkisessa muistossa on vanhurskaus ja he eivät pelkää pahaa sanomaa" (auditio, oikeastaan tilintarkastusta, raporttia)

3. matalaäänisen, slaavilais-ortodoksiselta kuulostavan kuoron rukous
Requiem aeternam dona eis, Domine

jonka jälkeen jouset nostavat valon teeman kohti korkeuksia ilman laulua
(et lux perpetua luceat eis)


1. Ensimmäisen requiem aeternan aloittivat jouset, toisen aloittaa altto joka on koko jakson johtava ääni.

Käsittääkseni nämä Dvorakin Requiemin toisen osan altto-osuudet ovat laulajattarelle äärimmäisen vaativia, koska musiikin kaaret ovat niin pitkät ja tarkat

ylimaallinen mutta hiljainen ja harras sävelkudos kulkee alton rukouksen mukana
Requiem aeternam dona eis, Domine,

Valon rukouksen kohdalla tahti nopeutuu ja sävelet kulkevat alhaalta ylös kohti taivasta, jonka suuntaan kirkasääninen kuoro ja huilut, oboet ja klarinetit sen nostavat


2. graduaali osuus on toisen jakson sydän. sitä täytyy vain kuunnella, antaa alton rukouksen ja sävelten kulkea.

itse asiassa koko jakso kannattaa kuunnella useampaan kertaan, jotta sen hieno rakenne ja rikas sisältö tarttuisi korvaan

In memoria æterna erit justus,
ab auditione mala non timebit.

mielestäni tämä on länsimaisen säveltaiteen huippuja tavoitteleva kohta, erittäin intensiivinen, syvällinen ja harras

orkesterin ja alton yhteistyö on saumatonta

3. upea toinen requiem jakso päättyy matalan mieskuoron, tenorien ja bassojen, hiljaiseen ja nöyrään rukoukseen kuolleiden puolesta, anna heille rauhasi, Herra

Requiem aeternam dona eis, Domine

soinnutuksessa on vahva slaavilaisen ortodoksisen musiikin vivahde, varmasti aivan tarkoituksella

soitinten kohti kirkkautta kulkeva lyhyt päätös on sanaton laulu ja rukous

et lux perpetua luceat eis




Dvořákin Requiemistä ei ole paljon kirjoitettu suomeksi. Lainaan tähän Sibelius akatemian sivulta Veijo Murtomäen tekstin:

Requiem op. 89 (1890) solistikvartetille, sekakuorolle ja orkesterille on luonteeltaan enemmän sinfoninen ja vähemmän teatterillinen kuin Verdin teos, vaikka Dvořák saikin tältä Brahmsin lisäksi inspiraation sielunmessuunsa. Tällä kertaa mikään tekijä säveltäjän elämässä ei ole teoksen takana. Dvořák kertoi kollegalleen Fibichille: ?Kun kuulin Verdin Requiemin ja Brahmsin Saksalaisen requiemin, ajattelin, että minun pitäisi kirjoittaa jotain samanlaista.? Sävellyksessä kromaattisen mottoteeman esittävät heti aluksi jouset; sitä on kutsuttu memento mori -aiheeksi (muista kuolleita). Teoksen 13 numeroa jakaantuvat kahdeksi kokonaisuudeksi: ensimmäinen puolisko (osat 1?8) on mietiskelevä ja dramaattinen sekä keskittyy surun, menetyksen, tunnustamisen, pelon ja anomuksen ilmaisemiseen; toinen puolisko tuo lohdutusta ja toivoa ja loppuu valoisasti.



"...koska itse olen tämän musiikinalueen
innokas harrastaja, kaivelin esiin säilyttämistäni konserttiohjelmista Dvorakin Requiemin tekstin (HKO:n konsertti 9.5.1991).

Tekstin suomentajaa ei ole mainittu ohjelmassa..."

Simo Pietilä


osasto

1. Requiem eaternam

Anna heille iankaikkinen rauha, Herra, ja ikuinen valo loistakoon
heille. Sinulle lauletaan virttä, Jumala, Siionissa, ja sinua rukoillaan
Jerusalemissa. Kuule rukoukseni, kaikki liha palaa jälleen luoksesi.

Anna heille iankaikkinen rauha, Herra, ja ikuinen valo loistakoon
heille.

Herra armahda, Kristus armahda, Herra armahda!

2. Graduale

Anna heille iankaikkinen rauha, Herra, ja ikuinen valo loistakoon
heille.

Vanhurskas pysyy iankaikkisessa muistossa, hänen ei tarvitse pelätä
pahaa. Anna heille iankaikkinen rauha, Herra.



3. Dies Irae

Sinun vihasi päivä murskaa maan tomuksi, niinkuin David ja Sybilla
ennustivat.

Kuinka suuri onkaan ahdistus, kun tuomari lähestyy tuomitsemaan
ankaruudella oikean ja väärän!

4. Tuba mirum

Pasuuna soi hautaholveissa ja kutsuu kaikki tuomarin eteen.

Elävät ja kuolleet vapisevat, kun maailman on noustava ylös jälleen
vastaamaan Herran edessä.

Kirjoitettu kirja avataan, ja siinä on kaikki kirjoitettu, miksi maailma
tuomitaan.

Kun sitten tuomari istuu tuomitsemaan, salattukin tulee ilmi, mikään ei jää rankaisematta.

5. Quid sum miser

Mitä sanon minä kurja silloin, mistä löydän minä avun, kun hurskaskin
vapisee?

Kaikkivaltias kuningas, joka armosta pelastat ahdistukseen joutuneet, vapahda minut, armon lähde!



6. Recordare, Jesu Pie

Muista, kallis Jeesus, piinasi minun tähteni; älä salli minun nyt hukkua.

Sinä etsit minua kunnes menehdyit ja otit kantaaksesi ristinkuoleman,älä salli vaivasi joutua hukkaan!

Sinä koston oikeamielinen tuomari, lahjoita minulle armo edessäsi, ennenkuin tuomion päivä koittaa!

Syyllisyydessäni minä huokaan, kasvoni punastuvat synnintunnosta, Herra armahda rukoilevaa!

Sinä, joka vapautit Marian ja lahjoitit ryövärille armosi, annoit myöskin minulle toivon.

Kaikki minun rukoukseni ovat ansiottomat, kuitenkin sinä olit hyvyydessäsi armollinen, älä anna minun joutua iankaikkiseen kadotukseen!

Anna minulle paikka lampaittesi joukossa, erota minut vuohista ja salli minun seisoa oikealla puolellasi!



7. Confutatis maledictis

Kun kadotetut on masennettu ja tuomittu palaviin liekkeihin, kutsu minut silloin siunattujesi yhteyteen!

Nöyrästi minä rukoilen ja huudan puoleesi ja sydämeni kumartaa tomuun, ota minun lähtöni hetki käsiisi.

8. Lacrimosa

Kyyneleet tulevat sinä päivänä, jolloin syntinen nousee tomusta ja polvistuu tuomarin eteen.

Ole heille silloin armollinen, oi Herra, kallis Jeesus, armahda, anna heille iankaikkinen rauha! Amen!



II osasto

9. Offertorium

Herra Jeesus Kristus, kunnian kuningas, vapauta kaikkien uskovaisten vainajien sielut helvetin piinasta ja syvästä järvestä; vapauta heidät jalopeuran kidasta, ettei helvetti heitä nielaisisi, ja etteivät he joutuisi pimeyteen, vaan lipunkantaja pyhä Mikael veisi heidät pyhään valkeuteen, jonka olet kerran luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen.

10. Hostias

Jeesus Kristus, kunnian kuningas, kiitosuhreja ja rukouksia tuomme eteesi. Ota Sinä ne vastaan niiden sielujen puolesta, joita tänään muistamme. Anna heidän, Herra, päästä kuolemasta elämään.



11. Sanctus

Pyhä Herra Sebaot! Täynnä ovat taivaat ja maat Sinun kunniaasi. Hosianna korkeuksissa!

Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Hosianna korkeudessa!

12. Pie Jesu

Kallis Jeesus, anna heille iankaikkinen rauha!



13. Agnus Dei

Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnit, anna heille iankaikkinen rauha!

Loistakoon heille ikuinen valo, Herra, Sinun pyhiesi kanssa iankaikkisesti, sillä sinä olet laupias.

Anna heille iankaikkinen rauha, Herra, ja ikuinen valo loistakoon heille!



Hellaakoski
22.6.1893 - 23.11.1952

Kuolema

--
Vain ihminen yksin sanoa voi:
tule, saavu, sammuminen
mene mereen, päivä pimene, koi
jo vaikene, sieluni onnellinen.
Nous viikate, suhahti niitos.
Vain ihminen kuiskasi: kiitos.

(Uusi runo 1943)



Kuolema istuu olkapäällä. Korppinakos Ei niin. Pienenpienellä linnun nokalla poskeen koputettiin

luvaten laulua jotakin, jonka takia kannattaa varrota hetkeä, jolloin kaikki salvat raukeaa.

(Huomenna seestyvää 1953)



Nous viikate, suhahti niitos.
Vain ihminen kuiskasi: kiitos.



suomalinen dies irae

Talvipäivä puolessa on vasta,
hyökkäystä ei, vain tykkitulta:
viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa.
Alla maan on niin tyyntä, kodikasta;
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Korsun yllä tykkien soi jyry,
Kaivotietä pyyhkii luotipyry
Päivin sekä öin, ja polun päässä
Kaivon partaalla on verta jäässä---
Kaivon luona luoti tapas monta
liian janoista ja maltitonta.
Janoos älä täällä vettä pyydä,
astiaas vain lunta syydä,
sitäkään jos löydät enään maasta---
niin sen peittää pirstat sekä, savu, saasta.
Iltaan kestä vain, niin lääkkeen saavat
Kurkut kuivat, vihlovaiset haavat

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.



Lähtee mies, kun vettä pyytää veikko,
Tuskissaan huojuva ja heikko,
Lähtee, koska veljellä on jano,
Enempää ei mieti eikä sano.
Käteensä hän sieppaa vesikannun,
Juoksee yli myllerretyn mannun,
Häipyy sekaan viuhunan ja tuiskeen
Kuullen korvissaan vain avunkuiskeen.

Tykit jyskyttävät korsunsuuta,
Viipyy vesimies---ei muuta.
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Päivä hämärtyy, ja vihdoin kuullaan
Kaivon partaall` mies on suullaan,
Verta valunut on kaivoon, josta
yksikään ei enään vettä nosta.
Verta pulpahtavat suonet lähteen
verta valuvaiseen iltatähteen.

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.



Yrjö Jylhä KAIVO

Talvipäivä puolessa on vasta,
hyökkäystä ei, vain tykkitulta:
viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa.



Requiemin lisäksi tällä palstalla on mainintoja eräistä muistakin tuon tshekkiläisen teurastajan pojan, Antonin Dvořákin, sävellyksistä, joihin kannattaa oikein ajan kanssa tutustua.

(Dvořák on toki säveltänyt paljon muutakin klassisen musiikin aarteistoon kuuluvaa!)

Slaavilaisia tansseja 1878, 1886
Stabat Mater 1877
Ryöstetty morsian 1884
7. sinfonia 1885
Requiem 1890
9. sinfonia Uudesta maailmasta 1893
Viulukvartetti F duuri 1893
Raamatullisia lauluja 1894
Sello konsertto H molli 1895
Rusalkan aaria 1900



Dvořákin Requiem on varmasti vaikuttanut moniin klassisen musiikin säveltäjiin.

mielessäni on herännyt vähän etäisempi vertauskohta, joka voi olla tuulesta temmattu.

Englantilainen kevyen musiikin suuri nimi on Pink Floyd. Hänet nosti kuuluisuuteen voimallinen ja yksinkertainen The Wall, joka on nykyään maailmankuulu.

Kun Berliinin muuri kaadettiin, juhlissa esitettiin tämä kappale.

Se muistuttaa poljennoltaan, ilmapiiriltään ja idealtaan Dvořákin Dies Irae sekvenssin alkua.

"We don't need no education.... Hey, Teacher, leave the kids alone!"

"Dies irae dies illa...."

Vaikka sävel ja uhkaava marssi fiilis ovat samantapaiset, mistään kopioinnista tuskin on kysymys, vaan mahdollisesta taustavaikuttajasta. Eräänlaisesta variaatiosta.

The Wall ei ole plagiaatti, vaan omaperäinen pop-musiikin taideteos, joka on jäävä musiikin historiaan.

Dvořák Requiem (2)

Olen kiitollinen monista kuolemaa ja tuonpuoleista koskevista kommenteistanne Dvořák Requiem aeternam palstalla.

erityisen kohdallaan on ollut miettiä koko Requiem käsitettä ja esirukouksia kuolleiden puolesta.

Siirryn käsittelemään Requiemin osaa "Vihan päivä"

Asia ja sävellys ovat niin laajat, että avaan teemalle oman palstan
Kirjoittanut: MikkoL, 21.04.2007 20:16


Latinalainen Dies irae runoelma koskee viimeisiä tapahtumia ja viimeistä tuomiota.

Runon gregoriaaninen sävel on laajassa käytössä eri kansojen virsikokoelmissa.

Voimallinen karu teema lyö läpi myös koko länsimaisen klassisen musiikin historian. Hector Berliozin fantastinen kalmantanssi on kuuluisa, samoin esimerkiksi Giuseppe Verdin Requiemin Dies irae.

Dvořák käyttää jykevää melodiaa 7. sinfoniassaan, mutta ei Requiemissä.

Suomen ev.lut. kirkossa on kaksi dies irae runoon perustuvaa virttä, joita veisataan yleensä kirkkovuoden päättyessä Tuomiopäivän jumalanpalveluksessa.


158 "Vihan päivä kauhistava"
Latinalaisen Dies irae sekvenssin suomennos, jota August Ahlqvist on voimakkaasti muokannut (1866). (Ahlqvistista on nettiruukussa ollut puhetta Aleksis Kiven yhteydessä.)

Virren sävel on juuri tuo kuuluisa gregoriaaninen melodia, jonka edellä mainitsin.


155 "Jo Herran päivä läsnä on" saksalainen, Heikki Klemetin vaikuttavalla melodialla



Dies irae pidetään keskiaikaisen latinalaisen runouden mestariteoksena. Se on ilmeisesti Tuomas Celanolaisen
(1200 - n. 1260-1270) kirjoittama 1200-luvulla.

Tämä on sama Tuomas, joka kirjoitti Fransiskus Assisilaisen elämästä ja kokosi mm. eläintarinoita hänestä.

taustana on Vulgatan käännös hurjasta Sefanjan 1 luvusta, sen jakeet 16 ja 17

Se päivä on vihan päivä,
hädän ja ahdistuksen päivä,
onnettomuuden ja hävityksen päivä,
pimeyden ja synkeyden päivä,
pilven ja sumun päivä,
pasuunan äänen ja sotahuudon päivä.
Se vyöryy varustettuja kaupunkeja vastaan,
korkeita torneja vastaan.

Dies iræ, dies illa,
dies tribulationis et angustiæ,
dies calamitatis et miseriæ,
dies tenebrarum et caliginis,
dies nebulæ et turbinis,
dies tubæ et clangoris super civitates munitas
et super angulos excelsos.



runomitta on trokee, yksinkertainen poljento, joka luo siihen niin karun ja suorastaan pelottavan ilmapiirin.

Dvořák käyttää poljentoa taidokkaasti ja mieleen jäävällä tavalla Dies irae sävellyksessään.

Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa yksi painoton/lyhyt.

(Kalevalan runomitta on 8 säkeinen trokee)



sunnuntain messun glorian ja uskontunnustuksen sijalla ollut Dies irae poistettiin 1970 ja korvattiin lempeämmällä armoa ja taivaan odotusta kertovalla tekstillä.

Vatikaanin toinen konsiili antoi tehtävän kardinaali Annibale Bugninin johtoon.

Tavoitteena oli yleensäkin uudistaa messua ja vähentää keskiaikaista negatiivista uskonnollisuutta ja ilmauksia.

Dies irae sai mennä.

Samaa lempeämpää ilmapiiriä on toki meilläkin kirkossamme, voimakkaan "tuomiopäivä" sanan sijasta kirkkokäsikirja käyttää nykyään neutraalia sanaa "Kirkkovuoden päätös"



Annan tässä koko runon tekstin jaoteltuna kuten se on Dvořákin requiemissä. Kaikissa konserttitason requiemeissä ei ole koko teksti mukana, esimerkiksi Verdi lyhentelee rankasti.

Minulle tämä Dvořákin ratkaisu ottaa koko pitkä runo mukaan kertoo hänen syvällisestä hengellisyydestään.



1 Dies iræ! dies illa
Solvet sæclum in favilla
Teste David cum Sibylla!

2 Quantus tremor est futurus,
quando judex est venturus,
cuncta stricte discussurus!
Kirjoittanut: MikkoL, 21.04.2007 20:43


3 Tuba mirum spargens sonum
per sepulcra regionum,
coget omnes ante thronum.

4 Mors stupebit et natura,
cum resurget creatura,
judicanti responsura.

5 Liber scriptus proferetur,
in quo totum continetur,
unde mundus judicetur.

6 Judex ergo cum sedebit,
quidquid latet apparebit:
nil inultum remanebit.

7 Quid sum miser tunc dicturus?
Quem patronum rogaturus,
cum vix justus sit securus?

8 Rex tremendæ majestatis,
qui salvandos salvas gratis,
salva me, fons pietatis.

9 Recordare, Jesu pie,
quod sum causa tuæ viæ:
ne me perdas illa die.

10 Quærens me, sedisti lassus:
redemisti Crucem passus:
tantus labor non sit cassus.

11 Juste judex ultionis,
donum fac remissionis
ante diem rationis.

12 Ingemisco, tamquam reus:
culpa rubet vultus meus:
supplicanti parce, Deus.

13 Qui Mariam absolvisti,
et latronem exaudisti,
mihi quoque spem dedisti.

14 Preces meæ non sunt dignæ:
sed tu bonus fac benigne,
ne perenni cremer igne.

15 Inter oves locum præsta,
et ab hædis me sequestra,
statuens in parte dextra.

16 Confutatis maledictis,
flammis acribus addictis:
voca me cum benedictis.

17 Oro supplex et acclinis,
cor contritum quasi cinis:
gere curam mei finis.

18 Lacrimosa dies illa,
qua resurget ex favilla
judicandus homo reus.
Huic ergo parce, Deus:

19 Pie Jesu Domine,
dona eis requiem. Amen.



Dvořákin Requiemin osat ovat vastaavasti edellä olevien viestien testien järjestyksessä

III Dies irae
IV Tuba mirum
V Quid sum miser
VI Recordare
VII Confutatis
VIII Lacrymosa



Lacrymosa osassa latinan runomitta vaihtuu ja sisältö käy lempeämmäksi.

sitä on tästä syystä joskus ajateltu lisäykseksi, mutta toki kirjoittaja on voinut tarkoituksella tehdä tällaisen ratkaisun.



Virsi 158 muokkaa huomattavasti alkuperäistä tekstiä. Minun ei varmaan tarvitse esittää mielipidettä kumpaan suuntaan kehitys on mennyt.

Se on silti virsikirjan jykevimpiä veisuita, etenkin jos urkuparvella on ammattimies soittamassa.



1.
Vihan päivä kauhistava!
Sydänjuuret värähtää,
kun on kaikki katoava,
taivas, maa kun häviää.
Ihmiskunta peljästyy,
tuomari kun lähestyy.

2.
Taivaan torvi äänen antaa,
kaikuu kaikkeen maailmaan,
maankin alle kaiun kantaa,
kutsuu kuolleet haudoistaan
tuomiolle käskien
eteen Herran istuimen.

3.
Siinä suuret, siinä pienet,
kaikki tarkoin tutkitaan.
Ihminen, ken ikään lienet,
silloin sinut tuomitaan.
Silloin kaikki löydetään,
sanat, teot kätköistään.

4.
Näitä, Jeesus, muistaissani
vain se toivo lohduttaa,
näissä ahdistuksissani
sieluani virvoittaa,
että tulit päälle maan
tuomiosta auttamaan.



5.
Jeesus, sinä tuskallasi
ostit minut vapaaksi.
Suo nyt olla seuraajasi,
jäsen sinun ruumiisi,
että kerran löytyisi
kirjastasi nimeni.

6.
Kaikki mikä synnin tähden
karttuu täällä kanteeksi,
Kristus, kuolemasi tähden
nyt jo anna anteeksi.
Armahdithan ryövärin,
sulje armoon minutkin.

7.
Ansioosi aina luottaa
anna minun poloisen.
Uhrikuolemasi tuottaa
täyden rauhan, autuuden.
Pelkäämättä olla saa,
ken sen uskoo, omistaa.

8.
Sinuun, Herra Jeesus, turvaan,
nyt jo sinun olla saan.
Niin en joudu joukkoon kurjaan,
jolta taivas suljetaan.
Armostasi autuuteen
minut kannat taivaaseen.
VK 158 Tuomas Celanolainen (?) 1200-luvulla. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. August Ahlqvist 1866.



Ahlqvistin versiossa on selvä teologinen kärki tuomiopäivän suhteen, jota kannattanee pohtia.



1 Dies iræ! dies illa
Solvet sæclum in favilla
Teste David cum Sibylla!

kun luet tuon latinalaisen tekstin mielessäsi, painota se trokeen tavoin paino-kevennys

rytmi tuo mieleen lastenlorun

seuraavassa hauskassa lorussa painotus on juuri toisin päin kuin trokeessa. Jambin runojalassa kevennystä seuraa painotus. Näin luettuna se kuulostaakin suomalaisen korvassa vieraalta kieleltä ja jää lasten muistiin.

las-tenk-
ko-dink-
ka-dul-laa
o-lii tu-lii pa-loo

antakaa runouden tuntijat parempia esimerkkejä, minusta seuraava on trokee

yks kaks
kol-me
istu isän
pol-veen
äi-ti
sa-noi
älä is-tu
i-sä
sa-noi
is-tu vaan



1 Dies iræ! dies illa
Solvet sæclum in favilla
Teste David cum Sibylla!

ja vielä ennen itse teoksen käsittelyä, huomaa David ja Sibylla ennustajina

sibyl oli alkujaan kaiketi maan alainen jumaluus, jonka nimi alkoi kreikassa merkitä naisprofeettaa

Kreikan Parnassos vuoren juurella olevan Delfoksen sibylla oli erityisen kuuluisa antiikin maailmassa. kuninkaatkin vaelsivat sinne Apollon temppeliin neuvoja kysymään.

Kristinuskon levitessä sibyllat säilyivät ja keskiajalla heitä tunnistettiin kaksitoista. Pietarin kirkon kattoon on Mikaelangelo maalannut viisi sibyllaa, naishahmoja kirjoittamassa profetioita.


joo, ajattelin, että vielä Sibylla ei ehkä ole kaikille Dies irae runon lukijoille aivan tuttu.

Cumean Sibylla, naisprofeetta, läheltä Napolia on Rooman imperiumin varhaisen historian tärkeä hahmo.

Sibyllan ennustus Vergiliuksen (15.10. 70 eKr - 21.9. 19 eKr) runossa sai kunniapaikan varhaisen kirkon teologiassa, koska sen katsottiin ennustavan Messiaan tulosta.

Vergilius julkaisi 38 eKr viljavaa luontoa pastoraalin tavoin kuvaavan kokoelman Bucolica. Sen kielikuvien taustalla ovat kreikkalaisen Theokriteen Idyllit.

Kokoelman neljäs runo, Ecloques, kertoo, että tulossa on kultainen aika, joka alkaa pojan syntymällä. Se sisältää useampia viittauksia, jotka muistuttavat Jesajan kirjaa.

Vergilius on saattanut kuulla näistä Rooman juutalaisilta, jotka kiihkeästi odottivat tuohon aikaan Messias kuninkaan tuloa.



Sibyllaa pidettiin siis kristittyjen parissa jossain määrin luotettavana ennustajana, koska hän puhui Lapsesta.

Olihan sillä varmaan jossain keskustelussa lähetystyössäkin merkitystä, että teidän oma juhlittu runoilijannekin kertoo Messiaasta.

Dante valitsi Vergiliuksen Jumalaisen näytelmän johdattajaksi matkalle helvettiin ja taivaaseen ja Mikaelangelo maalasi Sikstiiniläiskappelin kattoon viisi sibyllaa, joista Cumea on hallitseva



Laitan tähän pienen katkelman Sibyllan Messias ennustusta Eclogues runosta englannin kielellä. Siinä näkyy kaukaisia Jesajan kielikuvia, jopa Assur.
On mahdollista, että joku on Eclogues suomentanut - itse en uskalla Vergiliusta ruveta kääntämään...

Tämä on siis pakanalliselta ajalta läheltä Jeesuksen syntymää, kun Rooma on jo valloittanut Palestiinan.
Kolmesataa vuotta myöhemminkoko mahtava valtio oli kääntynyt kristinuskoon.

lähde

Under thy guidance, whatso tracks remain of our old wickedness, once done away, shall free the earth from never-ceasing fear.
He shall receive the life of gods, and see heroes with gods commingling, and himself be seen of them, and with his father's worth reign o'er a world at peace. For thee, O boy, first shall the earth, untilled, pour freely forth her childish gifts, the gadding ivy-spray with foxglove and Egyptian bean-flower mixed, and laughing-eyed acanthus. Of themselves, untended, will the she-goats then bring home their udders swollen with milk, while flocks afield shall of the monstrous lion have no fear.
Thy very cradle shall pour forth for thee caressing flowers. The serpent too shall die, die shall the treacherous poison-plant, and far
and wide Assyrian spices spring.




Runo päättyy näin

"Begin to greet thy mother with a smile, o baby-boy! ten months of weariness for thee she bore: O baby-boy, begin! For him, on whom his parents have not smiled, gods deem not worthy of their board or bed."

minusta näyttää vakuuttavalta ajatus, että Vergiliuksen runon taustalla on Jesajan profetia. Se on vain kovin hämärtynyt tämän nerokkaan runoilijan omien kielikuvien ja ajatusten taakse.

Niin että jos joku kysyy mikä on tuo dies irae runon "Daavid ja Sibylla todistavat" niin nyt tiedät

Pakanallisen Rooman valtakunnassa vakuttaneen kuuluisan naisprofeetan Messias ennustus Vergiliuksen runoelmassa, jonka taustalla lienee pääkaupungissa asuneilta juutalaisilta kuultua Israelin suuren profeetan, Jesajan, sanomaa.



nämä ovat muuten näköjään kaikki kahdeksan tavuisia trokeita. toivottaasti osaan tavata suomea oikein:

Va -ka Van-ha Väi-nä-Möi-nen
Tie-tä-Jä i -Än -i -Kui-nen

Vi-han Päi-vä Kau-his-Ta-va
Sy-dän-Juu-ret Vä -räh-Tää .

(runomitan mukaan tuo pitäisi kai olla Vä-räh-Tä-vät. eikö myös kieliopin?)

Di -es I -rae Di -es Il -la
Sol-vet Saec-lum In -fa -Vil-la
Tes-te Da -vid cum Si -byl-la

painotus viimeisessä po.
Tes-te Da-vid Cum si-Byl-la



no kappas, huomasin että suomen parhaisiin latinan taitajiin kuuluva professori on melko äskettäin suomentanut Bucolica

Publius Vergilius Maro, Bucolica, Paimenrunoja, suomentanut Teivas Oksala. Artipictura Oy, Espoo, 2002.

(tämä ei ole kaupallinen ilmoitus, mutta suosittelen!)
sieltä se löytyisi neljännestä runosta tämä Sibyllan Messias ennustus suomennettuna... onko kellään mahdollisuutta vaikka pätkää siitä laittaa tänne nettiruukkuun näytteeksi


Dies irae

1 Dies iræ! dies illa
Solvet sæclum in favilla
Teste David cum Sibylla!

2 Quantus tremor est futurus,
quando judex est venturus,
cuncta stricte discussurus!

Dvořák viihtyi juna-asemilla ja harrasti aikatauluja ja vetureita. Dies irae 1 on kuin hirviömäinen veturi, joka puuskuttaa synkkää tasatahtia, singoten kipinöitä ja savua ja tulikuumaa höyryä jostain syvyyksistä.

Tai painajaismaisen armeijan ylivoimaista marssia orkesterin synkässä poljennassa - "ne jyrää meit" kenenkään pysäyttämättä.

Huomaa, kuinka Dvořák kääntää trokeen runomitan painotuksen kertauksessa toisinpäin, jambin tapaan. Tämä tehostaa kuoron ja orkesterin yhteistyönä luoman kauhumusiikin tehoa.

synkempää ja voimallisempaa musiikkia ei äkkiseltään tule mieleen kenenkään muun säveltäjän tuotannosta.



Dies irae jakso muistuttaa Raamatun varoituksista sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa niille, jotka jouduttavat Herran päivän tuloa.

Se ei ole oleva mikään helppo päivä - Herran Sebaotin päivä

paljon siitä on kirjoitettu, Dvořák musiikillisen ikonin voimakkain, selkäpiihin käyvin sävelkuvin



Tuba mires

Pasuunat soivat ja kaikki kutsutaan tuomiolle alttarin eteen. Tässä osassa on kolme jaksoa

1. jo rytmiltään mieleenjäävä julistava johdanto alton ja basson äänin

2. seesteinen, ihmeellisen kirkas "kirjat avataan" ja kaikki totuus tulee ilmi, mikään ei jää salaan

3. massiivinen kertaus, kyseessä on koko ihmiskunnan lopullinen tuomio





3 Tuba mirum

Hiljainen orkesterijohdanto on yllättävä, kun odottaisi trumpettien ja pasuunoiden pauhua. Mutta hiljaisuus on vain alkusoittoa...

trumpetti ja jouset käsittelevät kromaattista pääteemaa, jota on osuvasti kutsuttu nimellä "memento mortus", kuolleiden muistaminen

sitten alkaa tuo vahvasti mieleen jäävä rytmi

tata tata tata tata tat - dum
tata tata tata tata tat - dum
tata tata tata tata tat - dum

sen päälle alto kehittää pitkinä kaarina säveltä ja laulaa

Tuba mirum spargens sonum
per sepulcra regionum,
coget omnes ante thronum.

kuoro toistaa hiljaa

Tämä kutsu haudoista on yleinen, eikä kukaan ihminen voi sitä väistää - halusipa tai ei, uskoipa tai olipa uskomatta. ylös haudasta on noustava ja käytävä valtaistuimen eteen



4 Mors stupebit et natura,
cum resurget creatura,
judicanti responsura.

Itse kuolema ja luonto hämmästyvät luotujen astumisesta tuomiolle

kontrabassot ja basso ääni toistavat jykevästi syvillä äänikerroilla
tata tata tata tata tat - dum rytmin ja ylösnousemuksen melodian, jossa ei ole huumorin häivääkään - tilanne on pelottava



toisessa osassa Tuba mirum kirjat avataan ja kaikki salattu paljastuu

sellot tarttuvat teemaan, jonka tenori laulaa oboeiden kanssa ihmeelliseen kirkkaassa ja selkeässä jaksossa

5 Liber scriptus proferetur,
in quo totum continetur,
unde mundus judicetur.

huilut, piccolot ja viulut luovat kuulasta totuuden ilmapiiriä kun tuomari istuutuu alas ja alkaa työnsä

6 Judex ergo cum sedebit,
quidquid latet apparebit:
nil inultum remanebit.

kuoro vielä vahvistaa: nil inultum remanebit, mitään ei tällä tuomiolla jää salatuksi



lopuksi Tuba mirum kertaa edellä sanotun massiivisella voimalla... mitmassiivinen kertaus ... mitä tästä laulajien ja soittajien porukasta nyt vain irtoaa.

Ja irtoaahan siitä

kyseessä on koko maailman lopullinen tuomio, josta ei ole valitusoikeutta

Tuba mirum spargens sonum
per sepulcra regionum,
coget omnes ante thronum.

suorastaan selkäpiitä karmivaa musiikkia, jonka kuitenkin päättää mietiskelevä, yllättävän hiljainen kertaus "ante thronum" Valtaistuimen eteen



jos olet tähän asti jaksanut kanssani Requiemia seurata, olet varmaan jo samaa mieltä kanssani, että kyseessä on hengellisen klassisen musiikin vertaansa vailla oleva saavutus.

Dvořákin taiteellinen nerous näkyy toisaalta esimerkiksi juuri Tuba mirum jakson rakenteen yksityiskohtaisessa hallinnassa, toisaalta rohkean ja itsenäisen musiikillisen maailman luomisessa.

Säveltäjä ei nyt kysy kenenkään mielipidettä, vaan sisäinen pakko johtaa tätä suurta luomistyötä ja kuitenkin prosessi on hyvin hallittu.

Ehkä en saisi niin sanoa, mutta Verdin Requiemiin verrattuna, ja myös Fauren, tässä on vahvemmin tuntuma, että säveltäjä ei hae teatraalista tehoa vaan ottaa sanoman tosissaan.

Kyse on hengellisestä musiikista sanan aidoimmassa merkityksessä.



Quid sum miser

Mitä tekee pieni ihminen, joka joutuu tähän mylläkkään?

jokainen meistä, jokainen joka tätäkin palstaa lukee, joutuu tuohon tuomiopäivän mylläkkään mukaan

Dvořák vie solistit, soolo instrumentit, kuoron ja orkesterin kyselemään ja ihmettelemään, kuinka yksilön käy.

Miten hän voi kestää, kenen puoleen kääntyä, kun hurskaatkin asianajajat tutisevat pelosta



ennen kysymystä käyrätorvet rauhoittavat kuulijoita äskeisen metakan jälkeen toistamalla rauhallisesti trokeen perusrytmiä daa da daa da daa

sopraano alkaa miesäänten kaiun kanssa
Quid sum miser tunc dicturus?
Quem patronum rogaturus,
cum vix justus sit securus?

sitten tenori kysyy samaa, paljon sopraanoa vaativammin ja tiukemmin kuoron kanssa
Quid sum miser tunc dicturus?
Quem patronum rogaturus,
cum vix justus sit securus?
ensin kuoron naisäänet, sitten sopraano



vastausta tuohon kysymykseen odotattavien katseet kääntyvät kohti majesteettista kuningasta

yksinäinen viulu johtaa hiljaisesti kohti valtavaksi kokonaisuudeksi paisuvaa REX TREMENDAE MAJESTATIS

8 Rex tremendae majestatis,
qui salvandos salvas gratis,
salva me, fons pietatis.

juhlallisesti vyöryvää musiikkia kuunnellessasi tunnistat vielä tuon tatatatata tat - dum rytmin taustalla ja korviin käyvät kuoron toistuvat huudot REX!

mutta maailmankaikkeuden Kuninkaan edessä suuri huuto ja mekastus hiljenee lopulta nöyrään rukoukseen

salva me, fons pietatis

salva me

mitään muuta toivoa ei pienellä ihmisellä ole tuomiopäivänä, kuin että Kuningas, joka on armahduksen lähde, pelastaa



Recordare

tämä jakso on Dies irae sekvenssin hengellinen sydän. Ihminen vetoaa suoraan Kuninkaaseen erittäin rohkealla tavalla:

muista rakas Jeesus mikä oli matkasi tarkoitus, tulit maailmaan pelastaaksesi minut. Siis älä anna minun joutua hukkaan.

Tällainen itsekkyys on luvallista.

Jaksossa neljä solistia kukin laulaa tätä "itsekästä" vetoamusta, edustaen yhdessä kaikkia ihmisiä, joista jokainen on kuitenkin Herralle nimeltä tunnettu yksilö.

uskon olemus on tässä henkilökohtaisuudessa. Jeesus kuoli ristillä, että minut sovitettaisiin Jumalan kanssa. Kaste on minun ylläni ja pyhän ehtoollisen viini ja leipä jaetaan minulle. Minun syntini annetaan anteeksi ja minä saan katsella Hänen pyhiä kasvojaan iankaikkisesta iankaikkiseen.

tästä kumpuaa kristillinen rakkaus myös sinua kohtaan.



Requiem runomitta trokee on luonnollisesti 4/4.

mutta tässä herkässä, pääasiassa solistien varassa olevassa "kristityn rukouksessa" Dvořák näyttää säveltäjän taitonsa asettamalla tuon tasaisen poljennon henkevään ja ilmavaan 3/4 tahtiin.

Perusrytmi on nyt laa-la-laa ja kuunnellessasi tahtia laskiessasi huomaat, kuinka onnistuneesti ja luontevasti tämä on toteutettu.

instrumenttien käyttö on hyvin tarkkaa, paikoin pelkät patarummut luovat tehokkaan efektin.

Dvořák tunnetaan ns. minimalistisena säveltäjänä. Tässä tyylisuunnassa sanotaan vähin ilmauksin paljon. Viittasin siihen jo Raamatullisista lauluista kertoessani.

Orkesterin ja kuoron ja solisiten on pystyttävä nopeisiin täyden forte fortissimon ohentamisiin piano pianissimoon muutaman tahdin sisällä.

Recordare jaksossa tämä tulee hyvin esille ja siihen kannattaa kiinnittää huomiota.



9 Recordare Jesu pie,
quod sum causa tuae viae,
ne me perdas illa die.

Tuo säe kannattaisi melkein muistaa ulkoa latinaksi. Kääntäisin sen näin

"Muista, armollinen Jeesus,
että minä olin sinun matkasi syy,
älä kadota minua tuona päivänä."

HKO konsertin suomentaja antaa selittävän käännöksen, joka on totta mutta ei minusta lainkaan alkukielen mukainen

"Muista, kallis Jeesus, piinasi minun tähteni; älä salli minun nyt hukkua"

tenori aloittaa ydinrukouksen,joka sitten basson ja naisäänten, kuoron ja orkesterin kanssa toistetaan.

soolo, kertaus kaava uusiutuu kaikissa Recordare jakson säkeissä.

rukous alkaa siis - kuten jo ulkoa muistamme! - näin

"Recordare Jesu pie,
quod sum causa tuae viae,
ne me perdas illa die"



kaikki neljä solistia laulavat yksilön rukousta maailman Tuomarin edessä:

10 Quaerens me sedisti lassus,
redemisti crucem passus,
tantus labor non sit cassus.

fagotit ja oboet johtavat basson kerrassaan upeaan jaksoon, joka kerrataan äänissä:

11 Juste judex ultionis,
donum fac remissionis
ante diem rationis.

hiljaisesti alkava rukous kromaattisin sävelkuluin kasvaa sydämen huudoksi Jumalan puoleen:

12 Ingemisco tanquam reus,
culpa rubet vultus meus,
supplicanti parce, Deus.



kristitty vetoaa nyt Mariaan, joka sai anteeksi (ilmeisesti Magdaleena) sekä ristin ryöväriin.

altto aloittaa
13 Qui Mariam absolvisti,
et latronem exaudisti,
mihi quoque spem dedisti



intensiivinen rukous on nyt vain solistien varassa, joiden taidokas laulu kutoo rukouksen liikkuvaksi ja vetoavaksi.

orkesteri on vaiti, lopussa tehokkaalla tavalla pelkät patarummut aloittavat rukouksen kertauksen

tämä kohta on puhdasta evankeliumia varhaisen keskiajan kirkon ajoilta, mutta "fact beginge" ei aivan helppo kääntää:

14 Preces meae non sunt dignae,
sed tu, bonus, fac benigne,
ne perenni cremer igne.

"Minun rukoukseni eivät ole arvollisia, mutta suo sinä, Hyvyys, ilmaisena lahjana (?), että en pala ikuisessa tulessa"

HKO laajentaa tulkiten "Kaikki minun rukoukseni ovat ansiottomat, kuitenkin sinä olit hyvyydessäsi armollinen, älä anna minun joutua iankaikkiseen kadotukseen!"



lopuksi klarinetit johdattavat hiljaiseen pyyntöön saada olla lampaiden joukossa ja erossa vuohista

sävellys kohoaa lopussa voittoisaksi "sinun oikealla puolellasi!"
(parte dextra)

15 Inter oves locum præsta,
et ab hædis me sequestra,
statuens in parte dextra.

(eikö tuo latina soinnukin kauniisti Tuomas Celanolaisen ajalta)



Confutatis

tässä voimkkaassa jaksossa Dies irae runoelma kuvaa helvetin tuomiota ja kristityn harrasta rukousta saada olla siunattujen joukossa

Sävellys korostaa vastakohtaisuutta kiihkeällä 3/4 tahdissa etenevällä liekkien leiskunnalla, jota viulut jäljittelevät jota vastassa on viileä, lähes unenomainen hiljainen rukous

16 Confutatis maledictis,
flammis acribus addictis:

voca me cum benedictis.


käyrätorvet avaavat polvillaan avuttomana Tuomarin edessä olevan kristityn sydämestä lähtevän pyynnön

17 Oro supplex et acclinis,
cor contritum quasi cinis:
gere curam mei finis.

"pidä hyvä huoli minun lopustani"

gere curam mei finis



tässä vaiheessa on hyvä muistaa jotain, mitä sanat
Confutatis maledictis,
flammis acribus addictis
todella merkitsevät

Dies irae runoelman aikaan kirkon tuomitsemia hereetikkoja tuomittiin kuolemaan polttamalla heidät elävinä.

näitä auto dafe tapauksia oli eri puolilla Eurooppaa, kun tuomittujen annettiin kokea helvetin lieskojen esimakua.

näky oli tuttu kirkkokansalle, jos näin sanoisin, flammis acribus addictis syödessä tuskasta huutavan ihmisen ruumiin

meistähän on suurin osa vettä. kun se rupeaa kiehumaan, on vitsit vähissä. sanotaan, että se on kaikkein tuskallisin tapa kuolla.



muistan ruotsalaisen rekkakuskin, joka joutui oikeuden eteen. hän oli auto-onnettomuudessa, jossa toinen rekka syttyi palamaan ja kuljettajaa ei saatu sieltä ulos. hän löi palavan työtoverinsa kuoliaaksi.

en tiedä, miten oikeudessa kävi, mutta toivottavasti tuomari ymmärsi, mistä tuolla traagisella tiellä oli kysymys.

keskiajan kristityille helvetin liekkin tuomio oli hyvin tuttu ja hyvin pelottava.

nykyajan kristitty ei ehkä niin sano mutta moni ajattelee "ei kai nyt sitten kuitenkaan Jumala tuommoista ikuista tulta..."

mutta entä jos sittenkin?



Confutatis maledictis,
flammis acribus addictis:
voca me cum benedictis.


voca me cum benedictis!



Lacrymosa

Dies irae runoelman lopussa on lyhyt jakso, joka tehokkaasti kertaa sen keskeisen sanoman.

Lopussa on Amen.

Mutta tämä ei ole tässä Dvořákin sävellyksessä mikään tavallinen loppusointu aamen, vaan suorastaan tuskainen hyvästijättö rakkaille.

ehkä hänen kuolleet lapsensa olivat tätä säveltäessä mielessä, ja monet muut edesmenneet rakkaat.

Sydämestä kumpuavaa musiikkia.



18 Lacrimosa dies illa,
qua resurget ex favilla
judicandus homo reus.
Huic ergo parce, Deus:

tuo kyynelten päivä, kun syntiset ihmiset nousevat tuhkasta tuomiolle - armahda heitä, Jumala

viulut aloittavat levottomat kyyleneet, käyrätorvet ja basso tulevat mukaan

mestarillisen sävellyksen painopiste on säkeen lopussa olevassa rukouksessa

Huic ergo parce, Deus



19 Pie Jesu Domine,
dona eis requiem.
Amen.

Armollinen Herra Jeesus,
anna heille rauhasi

Näin päättyy tämä mahtava sekvenssi. Kuolinmessun ilmapiiri säilyy murheellisena syvässä rukouksessa.

jo väsyneellä ihmisellä ei ole nyt Elämän Ruhtinaalle mitään omaa annettavaa, on vain hiljainen pyyntö, "anna heille rauhasi"

Amen on suorastaan tuskallisen murheellinen, matalassa äänilajissa ja hiljaisuuteen kulkeva.

Tämä musiikki on henkilökohtaista, se nousee suoraan sydämestä. Antonin Dvořák ikäänkuin sanoo jäähyväiset rakkailleen ja jättää heidät Jeesuksen armollisiin käsiin.

Pie Jesu Domine, dona eis requiem. Amen



1200-luvun lopulta peritytyvä "Dies irae dies illa" antaa meille ainutlaatuisen lähikuvan varhaisen keskiajan kristillisestä hurskaudesta.

se toivottavasti tuo noiden aikojen kristittyjä meille tutummaksi ja poistaa jotain ennakkoluuloja. Samoja tuntoja on meillä yhä tänään kuin heillä silloin, ei ihminen niin kummoisesti ole muuttunut.

ristiretkien ja inkvisition ajan kristillisyys on intohimoista ja kiihkeää kuin esapanjalaisen El Grecon maalaukset muutama sata vuotta myöhemmin.

joku on verrannut tätä jaksoa Dvořákin Requiemissä Hieronymos Boschin hurjiin maalauksiin.

paljon ovat uskomme ilmaisut tuosta ajasta laimentuneet ja helvetin liekit siirtyneet kauemmaksi.

katolinen kirkko pudotti koko Dies irae pois kuolinmessusta 1970.

vahinko, mielestäni



mutta olisiko sittenkin niin, että aito raamatullinen kristillinen julistus kaikessa rajuudessaan sittenkin tavoittaisi ihmiset paremmin kuin yleiseen käyttöön laimennettu liemi?

melko rajua on ihmisten elämä tänään. entä jos sinne keskelle tuotaisiin Kristuksen evankeliumi kaikessa jylhyydessään

jospa nostettaisiin kirkoissamme voitonlippu majesteettiselle kuninkaallemme, joka ristillä kärsi syntiemme edestä, että emme joutuisi helvetin liekkeihin?

eikä vaan koetettaisi saada heitä viihtymään ja patisteltaisi olemaan sisäisesti vapaita aiheettomasta syyllisyydestä ja kivampia toisilleen?



laitan vertailun vuoksi kaksi virttä vielä tähän "kirkkovuoden päätös" osastolta.

Hemminki Maskulaisen virsi 157 vuodelta 1605 on lähellä Dies irae tuntoja:

1.
Maailma täynnä turhuuttaan
kiiruhtaa kohti loppuaan.
On ylpeys sen pukuna
ja rikkaus sen koruna.
Vain valtaa, voimaa, kunniaa
niin moni etsii, kumartaa.

2.
Kuin poutapilvi taivaalla
tai varjo kohta haihtuva,
kuin vaahto aallon kuohuvan
on kaikki turhuus maailman.
Se häipyy yhtä nopeaan
kuin nuoli lentää jouseltaan.

3.
Kun tuomiolla seisomme,
niin hämmästyen näemme:
maailma hukkuu menoineen
ja riemuineen ja himoineen.
Ken niissä löysi aarteensa,
on niiden kanssa hukkuva.



4.
Voi ihmisparkaa sokeaa,
turmion teiden kulkijaa!
Ei kysynyt hän totuutta,
ei etsinyt hän autuutta,
vaan Herran armon hylkäsi
ja itseensä vain turvasi.

5.
Ei parannuksen toivoa
kadotetuille anneta.
On armonaika loppunut,
iäinen vaiva alkanut.
Jumala, meitä armahda
ja parannukseen johdata!

6.
Vie meidät tuomioltasi,
oi Herra, valtakuntaasi.
Vie riemuun taivaan ihanan,
iäisiin häihin Karitsan.
Ylistys, Herra, sinun on,
kun autat alta tuomion.

(evl.fi/virsikirja 157)



Norjalaisen runoilijapapin Eyvin Skeien tuomiopäivän virsi 160 vuodelta 1978 on ilmapiiriltään aivan toisenlainen:

1.
Kun luova tahto kaikkeuden Herran
turmellun maailmamme kohtaa kerran,
on päivä tuomion.
Nyt polvillemme!
Jumala, luoja, saakoon kiitoksemme.

2.
Kun ihmiskunta huutaa peloissansa,
ilmestyy Kristus, näyttää kunniansa.
Nyt koittaa oikeus.
Nyt polvillemme!
Pilvissä loistaa merkki Kristuksemme.

3.
Siis ajan merkit nähkää: uutta luodaan,
puu kukkii, kesä keskellemme tuodaan.
On päivä Kristuksen.
Nyt polvillemme!
Kunnian Herra tuntee kurjuutemme.



4.
Hän ristinpuulla kuoli puolestamme,
hän kantaa Isän haltuun maailmamme,
hän, uhrikaritsa.
Nyt polvillemme!
Kaikesta saakoon Isä kiitoksemme.

5.
Maailman ääriin kaikuu huuto Herran,
se elävät ja kuolleet kohtaa kerran.
Nyt armon aika on.
Nyt polvillemme!
Ja Vapahtaja saakoon kiitoksemme.

-------
mitä sitä ihmisiä tuomiopäivällä pelottelemaan?
MikkoL: Eyvind Skeie 1978. Suom. Anna-Maija Raittila 1982.
Virsikirjaan 1986.



siksi juuri se on niin tavattoman tehokas, kuin löytäisi yllättäen aarteen... hei mitä tämä on?! miksei tästä puhuta?

kuten sanoin, Requiem on nousussa ja ehkäpä Suomessakin joku hengellisesti suuntautunut kapellimestari siitä taas lämpenee

en ole mainostamassa, mutta www.amazon.com kautta on mahdollista saada suoraan kotiin tuotuna näitä, laivaus USAsta maksaa jotain, mutta kannattaa ja tulle muutamassa päivässä

kirjoitin tästä Jordanin CDstä sinne jotain hoonolla englannillani, sieltä löytyy monia versioita - ja paljon muita musiikin ja kirjallisuuden aarteita!

Dvořák Requiem (3)

Kirjoittanut: Mikko 24.04.2007 21:10


Avaan tähän viimeisen palstan Requiemin toista osaa varten.

Siirrymme sen myötä kokonaan toiseen ilmapiiriin.


Requiemin toisen osan jaksot ovat:

9 Offertorium
10 Hostias
11 Sanctus - Benedictus
12 Pie Jesu
13 Agnus Dei - Cummunio: Lux aeterna


tällainen hengellinen musiikki koskettelee sisältönsä takia uskonelämän tärkeimpiä aiheita, mutta ongelmana on tietenkin kielikynnys.

siksi laitoin latinan suomennoksen mukaan, vaikka se onkin vähän ongelmallinen.



Latina on nykyään lähinnä apteekkareiden, lääkärien, teologien, kasvitieteilijöiden, eläintietelijöiden ja monien muiden tiedeihmisten korvaamaton ammattikieli.

Latinan opiskelu antaa erinomaisen pohjan italian, espanjan, esperanton ja ranskankin opiskelulle. Englanti sisältää runsaasti latinalaisia lainasanoja ja korkeammat arvosanat tuossa kielessä edellyttävätkin latinaa.

Rooman suurvallan aikaisen latinalaisen tekstin lukeminen pieninäkin katkelmina on kerrassaan mieltä ylentävää

aikoinaan latina oli pakollinen monissa kouluissa, tai kreikka kuten Norssissa, joka ehkä sen kansansuosiota vähensi.

mutta vapaasti opiskeltuna, ilman pakkoa, se avaa aivan oman maailmansa, Vulgatasta alkaen.

Tomas Celanolaisen Dies illa on loistava esimerkki latinan kielen mieleenpainuvasta rikkaudesta vielä keskiajan alussa.

Muukin requiemin latinalainen teksti on lyhyttä, iskevää ja paljon sanovaa.


Suomi on muuten tietääkseni edelleen ainoa maa maailmassa joka lähettää latinankielisiä uutisia radiossa.

Kerrotaan että paavi Johannes Paavali II kuunteli niitä säännöllisesti.

YLE 1 on lähettänyt Nuntii Latinae vikkokatsausta 1989 alkaen

Gratulationes! Tuomo Pekkanen, Reijo Pitkäranta ja Hannu Taanila

(teksti-tv sivu 365)




Offertorium

Tämä vastaa luterilaisen jumalanpalveluksemme kolehtivirttä, mutta mikä virsi!

selostan ensin muutamaa siinä esiintyvää käsitettä.

1 sielunmessun vanha nimi oli "missa defunctorum" eli "kuolleiden messu" ilmaus esiintyy jakson alussa

(uudempi nimi requiem tulee tuosta toistuvasta "anna heille ikuinen lepo" jaksosta.)

englannissa defunct on jokin joka on lakannut toimimasta, elin tai kone. latinassa koko ihminen on "lakannut toimimasta".

2 jaksossa on ilmaus "vapauta heidät Tartaroksesta"

klassisen kreikan mytologiassa kuoleman jälkeen oli autuaiden Elysian kentät, maan alla heprean Sheolin tapainen hiljainen Hades ja sitten kaiken alla syvä tuomion ja rangaistuksen kuoppa, Tartaros, joka vastaa kristillisen ajan helvettiä.

3 vanhoja aiheita ovat myös majesteettinen enkelimarssi, "arkkienkeli Mikael jakso" ja

4 riemullinen Abrahamille ja hänen siemenelleen annetun lupauksen vakuuttava toisto.

jaksoissa on paljon sisältöä ja niitä kannattaa minusta siksi kuunnella useamman kerran ja koettaa saada sisällöstä selvä.


Offertorum jakso alkaa sydämellisellä Herran Jeesuksen, kirkkauden kuninkaan ylistykselllä.

orkesteri avaa teeman hiljaisesti, sopraano vie teemaa eteenpäin. jotenkin yllättäen sanan gloriae, kirkkaus, sävelkulku on alaspäin

Domine Iesu Christe, Rex gloriae

tunnemme Dvořákin tyylin nyt jo niin, että emme uskalla ruveta nukkumaan hiljaisuudesta huolimatta, sillä voimme pudota penkiltä, kun eri äänet liittyvät mukaan, sitten kuoro ja lopulta pauhaava orkesteri

Herra Jeesus Kristus, kunnian kuningas

jakso antaa alkuosan synkeyden jälkeen toiveikkaan ja ylöspäin katsovan ilmapiirin, josta huokuu kunnioittava rakkaus Jeesukseen
lähes gregoriaaninen mieskuoro antaa melodian ennen sopraanoa



juhlamarssiksi kehittynyt Jeesus Kuninkaan ylistys vaihtuu keskittyneeksi ja hartaaksi rukoukseksi edesmenneen puolesta

osaa voisi kutsua "libera eas" koska tuo "vapauta heidät" toistuu sekä sooloissa että kuoron kaikuna

libera animas omnium fidelium defunctorum
de poenis infernis et de profundu lacu:

"vapauta kaikkien kuolleiden uskovien sielut ikuisesta rangaistuksesta ja pohjattomasta järvestä"

alku on toteutettu sopraanon lauluna, josta kehittyy hieno duetto tenorin kanssa kunnes kuoro ja orkesteri liittyvät mukaan



teos jatkuu suoraan orkesterin kanssa vetoavana pyyntönä

libera eas de ore leonis;

"vapauta heidät leijonan kidasta"

kaiku "libera eas" alkaa soida

ja näkymät käyvät taas hyvin synkiksi, Tartaros häämöttää, vajoaminen iankaikkiseen syvyyteen, bassot, matalat äänet ja patarummut ovat vakavassa rukoustaistelussa mukana.

ne absorbeat eas tartarus,
ne cadant in obscurum.

"ettei Tartaros niele heitä
ja etteivät he vaipuisi pimeyteen"



mutta synkimmän mahdollisen kohtalon edessä, mikä ihmistä voi kohdata, iankaikkisen helvetin auetessa, alkaa suorastaan näyn omainen matka toiseen suuntaan.

Arkkienkeli Mikael kantaa standardia, voitonlippua, ja johtaa Jumalan omat riemullisessa voitonmarssissa pois pimeyden rajoilta kohti pyhää valkeutta.

vain kaksi säettä, mutta Dvořák kehittää niistä "libera eas" pyynnön kanssa mieliinpainuvan taivaallisen enkelimarssin kohti voittoa

Sed signifer sanctus Michael
repraesentet eas in lucem sanctam.

tämä on ehkä offertorium jakson mahtavin kohta
minulle tämä marssi pistää kylmiä väreitä selkäpiihin, mutta tapanani onkin kuunnella Requiemiä aika isolla voluumilla



nyt alkaa Jumalan lupauksen vakuuttava toistaminen, arkkienkeli tekee niinkuin on luvattu Abrahamille ja hänen siemenelleen (Galatalaiskirje) Ketään ei jätetä, voittomarssi jättää pimeyden taakse, niinkuin on luvattu.

Quam olim Abrahae promisisti
et semini eius.

Tätä toistetaan vakaasti ja riemullisesti fuugassa, joka kehittyy aivan massiiviseksi voiton fanfaariksi.

Niinkuin on Abrahamille ja hänen siemenelleen luvattu

Dvořák vetää paksun viivan musiikissaan tämän lupauksen teeman alle monen huutomerkin kanssa.


Amerikkalaiset neekeriorjat lauloivat puuvillapelloilla

"Oh when the saints
go marching in
Oh Lord I want to be in that crowd"

"Kun pyhät käyvät marssien sisään
Herra, minäkin haluan olla heidän joukossaan"

Se antoi heille toivoa pimeässä yössä.

Anglo-amerikkalaisessa kristillisyydessä voitonmarssit ovat yleisempiä kuin suomalais-saksalaisessa usein mollisointuisessa pietismissä.

Pelastusarmeija iloisine lauluineen on siitä hyvä esimerkki.

kun tarkemmin luet, niin koko tuo kolehtivirsi alkaa Jeesuksen ylistyksellä ja perustaa Jumalan lupauksiin Abrahamille.

Elämän ja kuoleman Herraa rukoillaan sielunmessussa.



kevyempikin anglikaaninen marssi on Suomen kansan korvaan tarttunut:

Kalle Kustaan muori makaa hiljaa haudassaan;;;
yli haudan me marssimme näin
Gloori gloori halleluujaa;;;
yli haudan me marssimme näin!
Kirjoittanut: MikkoL, 26.04.2007 08:00


syvällinen hengellinen voitonmarssi on

Täältä puolehen ylhäisen maan
(There's A Land That Is Fairer Than Day)
Sanford Filmore Bennett / Joseph Philbrick Webster


Täältä puolehen ylhäisen maan
Me nyt uskossa katsellahan.
Sinne Jeesus jo valmistamaan
Mennyt on kodin meill' ihanan.

:: Kohta vaan joudutaan
Taivaan kuorissa veisailemaan ::

Ranta rauhainen saavutetaan,
Siellä virtemme helkkyen soi.
Kuolon paulat on pois kokonaan,
Kasvoin katsella Jeesusta voi.

Herran armahan nyt etehen
Kiitosuhria sielumme tuo,
Morsiollensa kun yhä Hän
Armon runsaita lahjoja suo.



ja vielä yksi riemullinen esimerkki kristillisestä marssista

Kautta kärsimysten voittoon
(What a Friend We Have in Jesus)
H. Posse / Charles C. Converse 1868

Kautta kärsimysten voittoon
Käynyt tie on Jeesuksen,
Eik' oo toista tietä suotu
Meillekään kuin Hänellen
Katso, Israel kun pyrki
Maahan Herran lupaamaan,
Vaarojen ja vaivan kautta
Matka sinne kulkivaan

Kautta kärsimysten voittoon
Käy myös kristikunnan tie;
Kulkemaansa tietä Herra
Palveljansa aina vie.
Taivaan valtakunnan siemen
Murhein multaan peitetään,
Multa siemen, kun näin kuolee,
Nouseva on elämään.

Kautta kärsimysten voittoon!
Niin, se tie vie voittoon!
Joskin kyynel joskus vierii,
Taistelu kun kuuma on.
Jeesus voitti kuollessansa,
Israel sai Kaanaanmaan;
Taistelut on pyhäin joukko,
Kun se kerran kruunataan.

Kautta kärsimysten voittoon!
Laula rohkein mielin niin;
Laula voitost' taistellessas,
Luottain Herran askeliin!
Sillä tiellä Hänen työnsä
Voittaa synnin kurjuuden,
Voittaa aina sydämissä
Murtuneitten syntisten.



näihin kaikkiin verrattuna enkeliruhtinas Mikaelin voitonmarssin visio Dvořákin requiemissä on sittenkin jotain muuta, erikoinen vilaus tuolta puolen virran.


Pink Floyd vertaus ei ole sitten ihan tuulesta temmattu.

Heavy rock musiikin maailma etsii tuollaista dies irae tunnelmaa ja käyttää etenkin englantilaisessa maailmassa kristillispohjaista paholais-sanastoa.

"pikkusievistelevä" hengellisyys ei oikein tavoita nykyajan reipasta nuorisoa, koska Dvorak sanoo suoraan, hän tavoittaa...


Hostias

jumalanpalveluksen osa, jossa valmistaudutaan ehtoollisen viettoon.

Hostias et preces tibi laudis offerimus:
tu suscipe pro animabus illis, quarum hodie memoriam facimus.
Fac eas, Domine,
de morte transire ad vitam.

"uhreja ja rukouksia tuomme sinulle kiitoksin
ota ne vastaan niiden puolesta, joita nyt muistelemme
salli, Herra, heidän siirtyä kuolemasta elämään"

Pieni välijakso suuressa Requiem messussa?

Dvořákille ei mikään ole pientä.

Hostias on valtava sävelteos, joka alkaa solistien, kuoron ja orkesterin mietiskellessä sanomaa - kaikuna soi "libera eam", vapauta heidät.

toistojen myötä esitys vahvistuu pienestä purosta vuolaaksi musiikin virraksi.

Lopulta kaikki padot murtuvat suurenmoiseksi valossa loistavaksi kuohuvaksi sävelten putoukseksi "fac eas, Domine, de morte transire ad vitam."

Tämä ei ole Dvořákille joku tyhjä liturginen hokema, vaan syvästi koettu henkilökohtainen rukous. Ehkä ne kolme lastakin ovat siellä säveltäjän mielessä.

kuuntelija ei voi muuta kuin olla ja antaa kuoron ja orkesterin taholta tulla, mitä sieltä vastustamattomalla voimalla tulee.

ja tuleehan sieltä.



torvet avaavat varovasti tahdin
taat ta taa taat ta taa
johdattaen lopussa niin keskeiseen rytmiin
taat ta ta taat ta taa

basso ja fagotti avaavat
Domine Iesu Christe, Rex gloriae

altto ja sopraano kehittävät
Hostias et preces tibi laudis offerimus

ensin basso ja fagotti, sitten korkea tenori, taivaan soitin ja mielenterveyttä hoitava harppu viulujen kanssa
tu suscipe pro animabus illis,
quarum hodie memoriam facimus.



ydin jakso on keskittynyttä laulua äänissä. orkesteri on hiljaa, korostaen tekstiä

Fac eas, Domine,
de morte transire ad vitam.

sitten kertaus uudelleen alusta mutta eri äänilajeissa
fagotti altto
Domine Iesu Christe, Rex gloriae

sopraano, viulut, harppu
Hostias et preces tibi laudis offerimus

korkea basso osa
tu suscipe pro animabus illis,
quarum hodie memoriam facimus.

altto
tu suscipe pro animabus illis,
quarum hodie memoriam facimus.

ja kerran vielä äänissä ilman orkesteria
Fac eas, Domine,
de morte transire ad vitam.

puro on kasvanut vuolaaksi joeksi



Dvořákin musiikki pysähtyy hetkeksi suvantoon, josta kontrabassot johtavat yhä vuolaampaan virtaan

kuoro laulaa orkesterin kanssa melkoisen fuugan, jonka perusrytmi tartuu heti korvaan
taat ta ta taat ta taa
Fac eas Domine
"Herra salli heidän..."

Sitten kaikki padot murtuvat ja kuulija ei voi kuin olla ja antaa laulajien ja soittajien taholta tulla mitä sieltä tulee vastustamattomalla voimalla.

ja tuleehan sieltä

"salli, Herra, heidän siirtyä kuolemasta elämään"

ei todellakaan mikään tyhjä hoku vaan koko olemuksesta kantapäitä myöten lähtevä luottavainen, toiveikas rukoushuuto -

niin Herra on tekevä!



Sanctus

Sanctus, sanctus, sanctus,
Domine Deus Sabaoth,
pleni sunt caeli et terra gloria tua.

Benedictus qui venit in nomine Domine.
gloria in excelsis



Pyhä, Pyhä, Pyhä
Herra Jumala Sebaot
täydet ovat taivaat ja maat
sinun kunniaasi

Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, kunnia korkeuksissa!



Sanctus on ehtoollis jumalanpalveluksen osa

sen ensimmäinen jakso on melko suoraan profeeta Jesajan kutsumusnäystä Jes 6:3

toinen osa on Luukkaan evankeliumista, jossa kansa huutaa tervehdystä Messias kuninkaalle Jerusalemissa palmusunnuntaina Ps 118:26 mielessään

Luukkaan jouluevankeliumissa enkelit lauloivat
gloria in altissimis Deo et in terra pax in hominibus bonae voluntatis

ja tässä Luukkaan kohdassa maan kansa laulaa riemuiten
Benedictus qui venit in nomine Domine. gloria in excelsis

näin Luukkaan evankeliumissa sekä enkelit ja taivaalliset sotajoukot että ihmiset ylistävät Jeesusta



Vulgatassa Jes 6:3 kuuluu

sanctus sanctus sanctus
Dominus exercituum
plena est omnis terra gloria eius

Sanctus ylistyksessä on sen sijaan Domine Deus Sabaoth

Herra Sebaot tulee hepreankielestä ja tarkoittaa sotajoukkojen Herra

nykyhepreassa zebaot sanaa käytetään armeijastaa

Vanhan testamentin Jumala ei todellakaan ole pasifisti

Ei myöskään Uuden testamentin Jumala



Dvořákin Requiemin Sanctus on jollain tavalla yllättävä.

Tuo sinfonian mestari olisi varmasti pystynyt säveltämään todella riemullisen Pyhä Pyhä Pyhä jakson

Sen sijaan jakso on tämän Requiemin lyhyimpiä ja luonteeltaan hillityn majesteettinen. Kiinnitimme jo aiemmin huomiota, miten Requiemin alun gloria aika oudosti laskee sävelkulkuna.

Tämä on kuolinmessun Sanctus



Sanctus, sanctus, sanctus,
Domine Deus Sabaoth,
pleni sunt caeli et terra gloria tua.

Jesajan näyn pyhä pyhä pyhä alkaa melko hiljaisesti, orkesteri lähinnä antaa äänen ja sitten basso ja kuoron naisäänet laulavat sen.

seuraavaksi tenori ja kuoron korkeat äänet, ja lopuksi solistit, kuoro ja orkesteri kaikki yhdessä
Sanctus Sanctus Sanctus

samaan tapaan uudelleen, tenori ja kuoron naisäänet
Benedictus qui venit in nomine Domine. gloria in excelsis

iloinen siunauksen ja tervetulon toivotus kunnian Herralle antaa hyvälle tenorille mahdollisuuden näyttää, löytyykö miehestä ääntä

jakso kehittyy tenorin ja sopraanon kauniiksi duetoksi

gloria in excelsis on, kuten sanottu, voimallinen mutta samalla hillityn majesteettinen tässä kuolinmessussa



Pie Jesu

virallisessa kirkon requiemissä ei ole tätä lyhyttä kohtaa.

Dvořákin mestariteoksessa "Pie Jesu" on aivan suloinen. Tämä on valoisa, hiljainen ja rauhallisen luottavainen rukous rakkaalle Jeesukselle.

melkein tekisi mieli sytyttää talviyössä hautakivelle kynttilä näiden sävelten saatossa, kodin kynttilä.

Pie Iesu Domine, dona eis requiem.
Dona eis requiem sempiternam.

Armollinen Herra Jeesus, anna heille lepo. Anna heille ikuinen lepo.

Orkesterin osuus on vähäinen, taidokkaasti valitut soittimet värittävät sävelkuvaa paikoin.

slaavilaisen ortodoksisen kuoron ääniä muistuttava osa on keskittynyt ja harras.

Aihetta kehittää sopraanon ja muiden solistien sekä lopuksi vielä kuoron jaksot jossa rukous toistetaan.

taistelu on jotenkin ohi, kamppailu on takana ja uskovat jättää kuoleman nielemän Jeesuksen käsiin.

Syvällisen ihana lyhyt jakso, sävellys sävellyksessä
suosittelen myös tämän jakson kuuntelemista useampaan kertaan, jotta sen rikkaus alkaisi avautua.

en ihmettelisi jos jollekin tulisivat kyynelet silmiin edesmennyttä rakasta muistaessa



Agnus Dei - Lux aeternam

sielunmessun hartaat rukoukset kohdistuvat lopussa yhteen ainoaan, Jumalan Karitsaan

myös Suomen ev.lut. kirkon ehtoollismessussa on kolme kertaa

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
miserere nobis.
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
miserere nobis.
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
dona nobis pacem.

Kuolinmessussa "armahda meitä" on korvattu "anna heille lepo" ja "anna meille rauhasi "anna heille ikuinen lepo"

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
dona eis requiem.
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
dona eis requiem.
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
dona eis requiem sempiternam.



tämän jälkeen on
Lux aeterna luceat eis, Domine,
cum sanctis tuis in aeternam:
quia pius es.

"Loistakoon heille iankaikkinen valkeus, Herra, sinun pyhiesi kanssa iankaikkisuudessa, koska sinä olet armollinen."

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi:
dona eis requiem.

Requiem aeternam dona eis, Domine;
Lux aeterna luceat eis, Domine



Dvořákin Requiem päättyy mielestäni tavattoman surullisesti ja haikeasti, hyvästijättö vainajalle on raskasta ja vaikeaa

Agnus Dei kromaattinen sävelkulku on lähes tuskallinen huokaus Jumalan Karitsan puoleen

huikea loppunousu valoon, Lux aeternma, ei ole viimeinen sävel Dvořákin sydämessä - Requiem vaipuu sen jälkeen kuoron ja orkesterin lähes kuiskaavaan rukoukseen ja alas hautaan päin laskeutuvaan murheeseen

kuolema on läsnä kaikessa karuudessaan ja ihmiseltä on viety kaikki voimat, maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet palaava, multa mullaksi.

kuoleman hirmuisuuden kohdatessa usko ei suinkaan näe edessään katoavaisuutta vaan edessä olevan iankaikkisen tuomion kaikkitietävän Tuomarin edessä ja helvetin kauhut, sen pohjattoman kuilun.

usko tarttuu ainoaan toivoon, Jumalan Karitsaan, joka on armollinen

quia pius es

mutta aika hiljaa



orkesteri avaa Agnus dei jakson ja esittelee sen kromaattisen sävelkulun

tenori aloittaa laulun, joka etenee sitten solistien, kuoron ja orkesterin kehittelyssä

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi:
dona eis requiem.

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi:
dona eis requiem.

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi:
dona eis requiem sempiternam.

huomaa sanojen "Agnus dei" omalaatuinen soinnutus, minulle se tuo mieleen oman aikamme Missa Creolin sävelkulkua

kromaattisuus ja musiikin arkkitehtuurin liikkuvuus tekee antaa jaksolle lähes tuskaisen rukouksen sävyn

kuolemassa voi olla läsnä paljon kärsimystä, etenkin jos viikatemies ottaa pois lapsen tai täysissä voimissa olevan ihmisen kesken päivätyön

mutta myös hengellistä kärsimystä ja huutoa Jumalan puoleen, kuten tässä Dvořákin requiemin kohdassa



altto avaa huikean loppunousun

Lux aeterna luceat eis, Domine,
cum sanctis tuis in aeternam:
quia pius es.

ja se päättyy hyvin syvään bassoon joka toistaa "quia pius es"

Valo on tuonpuoleista, transsendenttistä ja valtavaa

mutta me vielä elossa olevat olemme täällä, emme vielä perillä, ja sielu vetoaa kirkkauden Herran Jeesuksen Kristuksen armollisuuteen



kuten palstojen alussa sanoin, on vakavaa klassista musiikkia, sitten on hyvin vakavaa klassista musiikkia, sitten on Dvořákin Requiem.

lux aeternan majesteettiset korkeudet eivät ole tämän teoksen viimeinen sana.

vielä kerran rukoillaan
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi:
dona eis requiem.

sävelkulku ja ilmapiiri on syvästi surullinen ja hiljainen, kuin ei sitten millään haluttaisi jättää lopullisia jäähyväisiä
Requiem aeternam dona eis, Domine;

orkesterin kromaattinen sävelkulku matalassa äänialassa ja patarumpujen syvä kumina luovat tumman taustan valon rukoukselle
Lux aeterna luceat eis, Domine

viimeisissä sävelissä on murheellinen hautajaistunnelma, ikäänkuin arkku lasketaan haudan pohjalle

sitten hiljaisuus



mitä tähän sanomme?

Jeesus sanoi "itkekää itkevien kanssa, iloitkaa iloitsevien kanssa"

Dvořák ei ole nyt lohduttamassa, hän itkee itse.

rukoukset ovat niin täynnä rakkautta vainajaa kohtaan, että mitään muuta ei mahdu kuin parhaan anomista hänelle

ei yhtään itsekästä ajatusta, syytöstä tai edes pyyntöä "auta meitä jotka jäimme tänne"

koko Requiem kohdistuu tuohon poisnukkuneeseen, että hänellä olisi hyvä osa kaikkien pyhien kanssa Herran kirkkaudessa

syvällisen Requiemin sisältämä lohdutus on heittäytymisessä kokonaan armollisen Jeesuksen käsiin ilman mitään omia mahdollisuuksia tai ansioita

Requiem aeternam dona eis, Domine