Antonin Dvořák Requiem

Antonin Dvořák (1841-1904)

Kirjoitin Nettiruukkuun huhtikuussa 2007 pienen sarjan Dvorakin Requiemistä. Nämä kolme melko hajanaista blogia on tarkoitettu luettavaksi samalla, kun Requiemiä kuunnellaan, ne antavat latinalaisen tekstin ja joitain mietteitäni musiikista ja sanoista. Kyseessä on siis pieni johdatus suureen mestariteokseen

Kirjoittanut: MikkoL, 16.04.2007 18:48
-------------------------------------------------------------------

On vakavaa klassista musiikkia, sitten on hyvin vakavaa klassista musiikkia, sitten on Dvořákin Requiem.

se on elämää muuttavaa musiikkia.

Requiem on kuolinmessu.

Sunnuntain messu sisältää rukouksen "dona nobis pacem" - anna meille rauhasi.

Kuolinmessu, requiem, joka usein sävelletään tilauksesta jollekin tietylle henkilölle, päättyy rukoukseen vainajien puolesta:

Lux æterna luceat eis, Domine, cum sanctis tuis in æternum, quia pius es. Requiem æternam dona eis, Domine; et lux perpetua luceat eis

"Loistakoon iankaikkinen valkeus heille, oi Herra, sinun pyhiesi kanssa iankaikksiuudessa, sillä sinä olet vanhurskas. Anna heille ikuinen leposi, oi Herra, ja loistakoon heille iankaikkinen valkeus."


Requiem eternam dona eis, Domine



sana Requiem tuo välittömästi mieleen Wolfgang Amadeus Mozartin maailmankuulun sävellyksen.

Vielä nuori Mozart oli kirjoittamassa Taikahuilua vuonna 1791, kun kreivi Walseggin lähettiläs pyysi salaperäisesti häntä säveltämään kuolinmessun, requiemin.

Jotenkin Mozart koki, että tämä oli hänen oma kuolinmessunsa.

Aivan valtava musiikkiteos D mollissa jäi häneltä kesken, sillä Mozart kuoli joulukuun 5, 1791 ilmeisesti krooniseen munuaistautiin - ei Salierin myrkkyyn. Hänen oppilaansa, Franz Süssmayr, viimeisteli työn.

Monien muiden joukossa sellaiset mestarit kuin Giuseppe Verdi, Johannes Brahms, Hector Berlioz ja Benjamin Britten ovat säveltäneet kuolinmessun.



neuvoisin taas hankkimaan kirjastosta tai musiikkikaupasta Dvořákin Requiemin, sillä muuten tekstini seuraaminen on aika vaikeaa.

Itselläni on geneveläisen Armin Jordanin (1936-2006) johtama versio, jossa on tsekkiläisiä taiteilijoita mukana. Erittäin voimakas tulkinta.



aluksi jotain säveltäjästä itsestään ja hänen musiikistaan, joka ei kaikilta osin avaudu aina yhtä helposti kuin kuuluisa Rusalkan aaria kuutamolle.

Maailman parhaat sopraanot ottavat sen ohjelmistoonsa, koska se antaa mahdollisuuden näyttää yleisölle sekä taiteellista tulkintaa että äänivaroja, mitä niitä sitten on. Kaikki peliin lopussa!

Antonin Dvořák (1841-1904) on tshekkien kansallissäveltäjä siinä missä Jean Sibelius suomalaisten. Hän on merkittävä 1800-luvun eurooppalainen säveltäjä, luomisvoimainen, omaperäinen ja musiikin rakenteiden luojana hyvin lahjakas.

Dvořák syntyi pienessä Nelahozevesin kylässä Bohemiassa lähellä Prahaa. Jo pienenä hän soitteli isänsä majatalossa vieraiden iloksi viulua. Hän opiskeli Prahassa urkuriksi ja toimi Prahan kansallisteatterissa.

Ensimmäinen sarja slaavilaisia tansseja 1878 toi hänelle laajalti kuuluisuutta ja erityisesti englantilaiset ihastuivat hänen musiikkiinsa.



Dvořák ihaili Beethovenia ja rakensi samalla tavalla huolellisesti musiikkinsa arkkitehtuuria.

Samalla hän oli kuitenkin syvästi rakastunut tshekkiläiseen kansanmusiikkiin ja yhdisti sen raikkaita melodioita ja sointuja klassiseen musiikkiin.

Tämä musiikin arkkitehtuurin ja yksinkertaisen mutta rikkaan kansanmusiikin yhdistäminen vaikutti syvästi eristyisesti amerikkalaisen klassisen musiikin kehitykseen. Myös Euroopassa huomattiin sen arvo, ja esimerkiksi Bela Bartók ja Vaughan Williams ovat kehitelleet tyyliä.



Dvořákin musiikille on erityisen tyypillistä ns. minimalistinen ilmaisu. Hyvin pienellä sanotaan hyvin paljon.

Esimerkiksi vain muutama tahti hänen klassisen upeita "Raamatullisia laulujaan" voi sisältää melkoisen määrän esitystä koskevia merkintöjä. Hyvä tenori tai baritoni joka laulaa niitä taitavasti valloittaa varmasti yleisönsä. Ne pitää ehdottomasti laulaa alkukielellä, tshekiksi.

Siinä missä toinen säveltäjä on iloinen että löysi kauniin melodian ja vääntelee ja kääntelee sitä monin variaatioin, Dvořák pistää sen näkyviin vain kerran. Siinä se on, piste.

Tämä vaatii sekä esiintyvältä taiteilijalta että kuuntelijalta tarkkaavaisuutta. Dvořákin musiikin lukemattomat helmet menevät muuten ohi minimalistiseen tyyliin tottumattomalta kuulijalta. Joko tuon ihanan melodian käsittely loppui?



Dvořák vietti kolme vuotta, 1892 - 1895, New Yorkin kansallisessa konservatoriossa. Tuohon aikaan sijoittuvat hänen ehkä kuuluisimmat teoksensa, yhdeksäs sinfonia (Uusi Maailma) ja F duuri kvartetti eli ns. Amerikkalainen kvartetti.

Uuden maailman sinfonian esitys vetää jatkuvasti täydet salit. Sen hitaan osan unohtumattoman kaunis melodia, sen majesteettiset preeriat villeine hevosineen, vuoristojen jylhät soinnut, avaran Amerikan näköalat saavat kuulijan kuin kuulijan hyvälle mielelle ja pitkälle kotimatkalla vielä korvissa soi taa-ti-tii, taa-ta-taa, taa-ti-tii-ta-taa...

Tuolla ajalla oli paljon merkitystä amerikkalaiselle musiikille. Eurooppalainen mestari käytti kansanlauluja ja lähes negro spiritualin tapaista ainesta. Miksi emme siis mekin? Barber Copland ja muut.

George Gershwinin kuolematon amerikkalainen kansanooppera "Porgy and Bessy" on eräänlainen kulminaatio, jonka takana näemme Dvořákin vaikutusta. (koeta saada itsellesi Ella Fitzgeraldin ja Louis Amstrongin versio)




Vuonna 1901 Antonin Dvořák valittiin Prahan konservatorion johtajaksi. Hän ennätti toimia siellä vain muutaman vuoden.

Dvořákin kuolinpäivä, toukokuun 1, 1904, oli tshekeille kansallinen surupäivä.


Erityisesti "Biblische Lieder" kokoelma kertoo, että Antonio Dvořák oli henkilökohtainen kristitty.

Hän oli parhaassa luomisvoimassaan ja aloittanut työn Amerikassa 1893, kun tuli ensin tieto, että hänen rakas isänsä oli kuollut. Pian sen jälkeen kuoli hänen läheinen ystävänsä, venäläinen maailmankuulu säveltäjä Peter Ilich Tchaikowsky.

Dvořák purki syvää suruaan kymmeneen Raamatun Psalmeihin perustuvaan lauluun pianon säestyksellä.

Niitä ei voi sanoin kuvata. Kuten sanottu, ne on laulettava tshekin kauniilla kielellä. Sydämestä lähtevä esitys tuo ilon kyynelet kuulijoiden silmiin vaikka he eivät sanoja ymmärtäisikään.

Isäänsä ja läheistä ystäväänsä sureva musiikin nero, Antonin Dvořák, hahmottelee noissa lauluissa muutamin sävelin ja sanoin psalmien syvää sisältöä. Laulut suorastaan huokuvat inimillistä lämpöä ja syvää luottamusta Jumalaan.


Requiem

1. Requiem Aeternam
2. Graduale
3. Dies Irae
4. Tuba Mirum
5. Quod Sum Miser
6. Recordare
7. Confutatis Maledictis
8. Lacrimosa
9. Offertorium
10. Hostias Et Preces
11. Sanctus
12. Pie Jesu
13. Agnus Dei



Dvořákin oli 24 vuotias, kun hän kohtasi elämänsä suuren rakkauden Prahassa.

Rikas kultaseppä Jan Cermac pyysi häntä opettamaan musiikkia tyttärelleen Josefinalle. Antonin rakastui häneen välittömästi sydänjuuriaan myöten.

Mutta Josefina ei rakastunut häneen. Kuuden vuoden jälkeen Dvořák lopulta myönsi itselleen, että hän ei tule koskaan saamaan omakseen Josefinaa ja alkoi seurustella tämän sisaren, Annan kanssa.

Avioliitto solmittiin 1873, kun rikas isä oli kuollut ja köyhänpuoleinen säveltäjä kelpuutettiin. Ehkä yhtenä syynä oli myös se, että Anna oli häiden aikaan jo viidennellä kuukaudella. Perheeseen syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta.

Josefina meni 1877 avioliittoon Vaclav Count Kaunicin kanssa.

Hurskas katolinen Dvořák oli uskollinen Annalleen, mutta hänen sydämensä kuului Josefinalle. Sille hän ei voinut mitään. Monissa hänen kauneimmissa sävellyksissään on tämä traaginen tilanne taustalla, esimerkiksi maailmankuulussa h-molli sello konsertossa.

Josefina kuoli 1895 lyhyen sairauden jälkeen, ja murtunut Dvořák oli hautajaisissa. Hän ei toipunut sisäisesti koskaan tästä menetyksestä.


Requiem eli kuolinmessu on tarkoitettu vietettäväksi juuri ennen hautajaisia ja siinä rukoillaan edesmenneen puolesta. Se on käytössä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa, tosin erilaisena.

Alunperin requiem oli gregoriaanista yksiäänistä laulua.

monet säveltäjät ovat tarttuneet sen dramatiikkaan ja suuret requiemit vaativat sekä kuoron että orkesterin.

esimerkiksi Mozart sävelsi kuolinmessun tietyn henkilön hautajaisiin. Hänen työnsä on nykyään lähinnä konserttikäytössä.

ajat ovat muuttuneet


sielunmessuja ja monenlaisia messuja vietettiin tosiaan Turun tuomiokirkon sivukappeleissa. niitä vastaan varmaan toivottiin lahjoituksia ja saatiin myös.

Keskiajan kirkko oli kovin taloudellisesti suuntautunut, kiirastultakin voitiin helpottaa hankkimalla paavin aneita.

yksi tärkeä menokohde oli Pietarin kirkko Roomassa, josta Luther oli kovin pahoillaan että seurakuntalaisten selkänahasta sitä rakennettiin.

anekauppa taisi olla Saksassa alkaneen uskonpuhdistuksen perustavia lähtökohtia.

---
Suomen ev.lut. kirkko ei tarvitse huolehtia tällaisesta maallisesta toimeentulosta niin paljon, kun valtio hoitaa kirkollisverojen keruun verotuksen yhteydessä.




on hyvä tosiaan pohtia mitä requiem merkitsee katoliselle kristitylle hengellisesti.

kun seuraan ortodoksien elämää täällä, näen kuinka sielunhoidollisesti ja voimakkaasti kirkkoo tulee mukaan, kun joku seurakuntalainen kuolee.

se ei tosiaan ole vain yhdet hautajaiset, vaan on näitä 40 päivän ja puolen vuoden muistotilaisuuksia liturgioineen, jotka lohduttavat ja kantavat omaisia.

olen ihaillut hiljaa sitä kunnioittavaa ja ihmistä ymmärtävää tapaa millä vainajan omaisia hoidetaan siellä

kuolinmessun kreikkalaista "parastas" tai slaavilaista "panikhidia" josta hibernatus puhui en ole itse nähnyt


Naantalin keskiaikainen luostari suljettiin Kustaa Vaasan käskystä ja sen maaomaisuudet ym takavarikoitiin valtiolle

Birgittalais nunnat ovat uudelleen palanneet Suomeen 1980 luvun lopulta ja voit käydä heitä jututtamassa Helsingissä tai Turussa.


en ole katolisen teologian asiantuntija, mutta mitä tuolta lähteistä näen Requiem on tarkoitettu vainajan kunnioittamiseksi hänen kuolinpäivänään ja kolmantena, seitsemäntenä ja 30. päivänä hautauksen jälkeen sekä vuosittaisina vainajan muistopäivinä.

ymmärtäisin, että tarkoitus on rukoilla vainajan puolesta mutta myös hoitaa surevia, jotka saavat näin tulla Jumalan Sanan ääreen.

sinulla, jorma, on aika lailla toisenlainen näkemys requiemin merkityksestä ja mielelläni kuulen, vaikkapa katolisesta katekismuksesta, miten siinä kirkossa tämä asia uskotaan ja koetaan.


sururyhmät on hyvä huomautus, tähän surevien hoitamiseen on varmaan kiinnitetty huomiota.

varsinkin pääkaupunkiseudulla papilla voi olla niin monta siunaustilaisuutta että se käy epäinhimilliseksi

vaikka haluaisi ei milllään ennätä hoitaa niin kuin pitäisi

juuri oman karun suomalaisen luterilaisen taustani takia nämä ortodoksien tavat täällä tuntuvat niin hoitavilta näille ihmisille, kuolema on ehkä myös luontevampi ja lähempänä eläviä, hautajaisissa arkku on ikonostaasin edessä auki ja olen nähnyt myös keveitä hyvästi suudelmia kylmälle otsalle




tosiasia on, että luterilaisessa Suomessa kuolema on steriloitu, suljettu sairaaloiden hiljaisuuteen, josta suljettu arkku ruumisautossa tulee kirkkoon ja sieltä hautaan

ennen vanhaan suomalainen isä kantoi kuolleen pienen tyttärensä metsän halki kirkolle, lapset olivat isän tai äidin kuolinvuoteen äärellä, ruumislauta oli aitassa

"forever young, I want to be forever young" on monen menestyvän nuoren mielilaulu



Joku kirjoitti, että kuolleiden puolesta ei tule rukoilla, koska tässä ajassa kuljetaan elämän tai kuoleman tietä eikä sitä voi ihminen muuttaa.

joku toinen ei vedä jyrkkää viivaa elämän ja kuoleman välille, vaan sanoo että Jumalalle kaikki elävät.

tämä on erittäin syvällinen ja täysin raamatullinen ajatus

Jeesus vastasi heille: "Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia.

Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.

Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä."



hän haluaa siksi muistaa myös edesmenneitä esirukouksissa ja toivoo varmaan, että edesmenneet rukoilevat hänen puolestaan Jumalaa

en menisi kovin äkkiä tässä laukomaan mielipiteitä

UT:n merkittävä kirjoittaja puhuu eräässä kristityille kaikkein tärkeimmässä tekstissä ihmisistä, jotka antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta

tuo arvostettu kirjoittaja käyttää näin toimivia ihmisiä esimerkkinä ylösnousemususkosta

antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta...


ja mitä me tosiaan voimme ymmärtää tästä, joka estäisi niin haluavia rukoilemasta kuolleiden rakkaidensa puolesta?

"Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi.

Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.

Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat."

1 Piet 3:19



tunnetusti mormonit tarttuvat siihen ja oikein työkseen kastavat itseään omaistensa edestä

tästä on ollut sellainen hyvä seuraus, että he ovat kiertäneet kautta maailman ja tallentaneet kirkonkirjoja, sukuluetteloita ja mikä vain auttaa omaisten jäljittämisessä ajassa taaksepäin

siellä on hyvässä säilössä ja käytettävissä tietokoneiden avulla valtavat määrät tietoa amerikkalaisten menneisyydestä eri puolilla Eurooppaa

myös suomalaiset kirkonkirjat on kuvattu niin kauas taaksepäin, mitä Isoviha vain säästi..



jatkan vielä vähän johdantoa ennen kuin aloitan Requiemin käsittelyn

Antonín Dvořák oli syvästi uskonnollinen ja harras katolilainen. Hänen harrastuksiaan olivat kyyhkyset ja lintujen kuuntelu aamuisin, joiden laulua hän sisällytti sävellyksiinsä.

Toinen harrastus olivat junat ja erityisesti veturi, ja usein hän vietti asemapihalla aikaa niitä seuraten ja aikatauluja tutkien. Höyryveturin massiivinen voima tuntuu myös jossain hänen musiikissaan.

Mutta Dvořák oli myös kipujen ja kuoleman tuttava hyvin läheltä.

Hänen kuuluisimpia teoksiaan on orkesterille ja kuorolle kirjoitettu Stabat Mater, joka valmistui marraskuun 13. 1877.

Se on myös ehkä koskettavin Stabat Mater mitä on koskaan sävelletty.

Stabat Mater on vanha keskiaikainen runo, joka kuvaa Maria äidin murhetta hänen vanhimman poikansa Jeesuksen ristin juurella.

Dvořák aloitti säveltämisen vuonna 1875 sen jälkeen, kun hänen vain kaksi päivää vanha tyttärensä Josefa, perheen kolmas lapsi, kuoli. (edellä kerroin Josefinasta, jonka nimeä lapsen nimi muistuttaa)

Työ jäi kuitenkin keskeneräiseksi 1876 muiden kiireiden takia.

Mutta elokuun 13. 1877 toinen jäljellä olevista lapsista, 11 kk ikäinen Ruzena, sai vahingossa käsiinsä fosforia ja kuoli sen juotuaan koviin tuskiin.

Dvořák palasi onnettomuuden jälkeen murheessaan Stabat Mater säveltämiseen ja neitsyt Marian kärsimyksen muistelemiseen.

Vain kuukautta myöhemmin hänen ja Annan viimeinen elossa oleva lapsi, kolmevuotias Otakar poika sairastui isoon rokkoon ja kuoli syyskuun 8 1877.

Onnettoman nyt aivan lapsettoman isän sävellys Stabat Mater valmistui samana syksynä marraskuun 13, 1877.

Antonin Dvořákin Stabat Mater esitettiin Englannissa joulukuussa 1880. Vastaanotto oli aivan valtava.

Anna ja Antonin saivat vielä kuusi lasta, mutta Stabat Mater on kirjoitettu kaikkein raskaimman kuoleman taakan edessä, kun vanhemmat menettävät oman lapsensa.

sitä kokemusta ei toivoisi pahimmalle viholliselleenkaan.


Sekä Stabat Mater 1877 että ooppera Myyty Morsian 1884 valloittivat englantilaisen yleisön.

Dvořákilta tilattiin nyt Birminghamin festivaaleille 1890 sävellys. Hän kirjoitti tätä tarkoitusta varten Requiemin.

Teos ei suinkaan ole hänen suosituimpiaan ja monen muun säveltäjän kirjoittama kuolinmessu on paremmin tunnettu.

Dvořákin Requiem on kuitenkin sellainen musiikin ja hengellisen elämän järkäle, että uskon sen säilyvän kansainvälisissä ohjelmistoissa ja tulevan jatkuvasti laajemmin tunnetuksi eräänä 1800 luvun eurooppalaisen musiikin suurteoksena.

Tästä oireilevat monien eri puolilla maailmaa kirjoittavat musiikin kriitikot, jotka kertovat syvistä kokemuksistaan konsertissa, jossa on rohjettu toteuttaa Dvořákin Requiem.

Kuten sanoin, se on elämää muuttavaa musiikkia - sen säveltäjä on itse vaimonsa kanssa kokenut kolmen lapsen kuoleman, mitä on jäädä yksin, kun viikatemies säälimättömästi kaataa kaikkein rakkaimmat.


Dvořákin Requiemin kuuntelemista mietin - se voi jossain mielentilassa olla musiikin ymmärtäjälle kokemuksena liiankin voimakas.

Säveltäjä liikkuu määrätietoisesti aivan omassa maailmassaan, hän ei nyt katsele oikealle eikä vasemmalle. Sisäinen pakko ohjaa säveliä ja sointuja.

Dvořák siirtyy jotenkin tuonpuoleisen rajoille, kyseessä eivät ole mieleenjäävät melodiat, vaan soinnutus, transsendentaaliset harmoniat ja erittäin syvästi koettu rukous.

Sopraano, altto, tenori ja basso, kuoro ja täysi sinfoniaorkesteri tekevät soinnutuksesta järisyttävän, erityisesti patarumpujen käyttö.

montako kertaa olet kuullut kyrie eleison patarumpujen kanssa. nyt kuulet.

solistien ja soitinten soolot sulautuvat saumattomasti kuoron ja orkesterin luomaan maisemaan, tunteet ovat syviä ja voimakkaita, sävy äärimmäisen surullinen.


1 Requiem aeternam - kyrie eleison

Requiem aeternam dona eis, Domine,
et lux perpetua luceat eis.

Te decet hymnus, Deus, in Sion,
et tibi reddetur votum in Jerusalem;

Exaudi orationem meam,
ad te omnis caro veniet.

Requiem aeternam dona eis, Domine,
et lux perpetua luceat eis.

Kyrie eleison,
Christe eleison,
Kyrie eleison.



Jouset aloittavat - yleisö hiljenee välittömästi

kuoro aloittaa "Anna heille ikuinen rauhasi, Herra" ja kuulijat ovat kuin kiinni penkeissään, matkalla jonnekin kauas kirkkaiden oboeiden, huilujen ja viulujen soittaessa kuoron ja orkesterin tummien sävyjen ylle ylimaallista musiikkia

Requiem aeternum kasvaa kuoron crescendossa kuin koko sydämen pohjasta nousevaksi vaatimukseksi, Herra anna heille leposi!!



rukoilijan lähes epätoivoinen vaatimus vaipuu ja tenori laulaa vakaasti Psalmin sanoin

Te decet hymnus Deus, in Sion,
et tibi reddetur votum in Ierusalem

"Sinua, Herra, ylistetään Siionissa ja lupaus täytetään sinulle Jerusalemissa"

orkesteri ja kuoro seuraavat suuren soolon avausta meren lailla aaltoilevana käsittämättömän hienona musiikkina

sopraano ja altto, sitten tenori ja basso laulavat
Exaudi orationem meam
ad te omnis caro veniet

kuule rukoukseni, sinun luoksesi tulee kaikki liha

Requiem rukous heittelee eri äänten ja orkesterin välillä kiihkeänä rukouksena joka yhdistyy taas lähes uhkaavan vaativaksi "requiem aeterna dona eis, Domine,

ja sitten valtavana crescendona

et lux perpetua luceat eis

joka kuitenkin hiljenee viulujen ja kirkkaan oboen kanssa hiljaa huutavaksi rukoukseksi

Kyrie eleison;
Christe eleison;
Kyrie eleison

Herra armahda
Kristus armahda
Herra armahda

joka vaimenee orkesterin matalaan sointiin, todelliseen Herra armahda syvyyteen, jossa ei juuri valoa näy





2 Requiem Aeternam

Erittäin intensiivinen toinen osa käsittää kolme jaksoa

1. alton ja korkeaäänisen kuoron ja orkesterin kahdesti esittämä
Requiem aeternam dona eis, Domine,
et lux perpetua luceat eis.

2. alton laulama graduaalin
In memoria æterna erit justus,
ab auditione mala non timebit.

"iankaikkisessa muistossa on vanhurskaus ja he eivät pelkää pahaa sanomaa" (auditio, oikeastaan tilintarkastusta, raporttia)

3. matalaäänisen, slaavilais-ortodoksiselta kuulostavan kuoron rukous
Requiem aeternam dona eis, Domine

jonka jälkeen jouset nostavat valon teeman kohti korkeuksia ilman laulua
(et lux perpetua luceat eis)


1. Ensimmäisen requiem aeternan aloittivat jouset, toisen aloittaa altto joka on koko jakson johtava ääni.

Käsittääkseni nämä Dvorakin Requiemin toisen osan altto-osuudet ovat laulajattarelle äärimmäisen vaativia, koska musiikin kaaret ovat niin pitkät ja tarkat

ylimaallinen mutta hiljainen ja harras sävelkudos kulkee alton rukouksen mukana
Requiem aeternam dona eis, Domine,

Valon rukouksen kohdalla tahti nopeutuu ja sävelet kulkevat alhaalta ylös kohti taivasta, jonka suuntaan kirkasääninen kuoro ja huilut, oboet ja klarinetit sen nostavat


2. graduaali osuus on toisen jakson sydän. sitä täytyy vain kuunnella, antaa alton rukouksen ja sävelten kulkea.

itse asiassa koko jakso kannattaa kuunnella useampaan kertaan, jotta sen hieno rakenne ja rikas sisältö tarttuisi korvaan

In memoria æterna erit justus,
ab auditione mala non timebit.

mielestäni tämä on länsimaisen säveltaiteen huippuja tavoitteleva kohta, erittäin intensiivinen, syvällinen ja harras

orkesterin ja alton yhteistyö on saumatonta

3. upea toinen requiem jakso päättyy matalan mieskuoron, tenorien ja bassojen, hiljaiseen ja nöyrään rukoukseen kuolleiden puolesta, anna heille rauhasi, Herra

Requiem aeternam dona eis, Domine

soinnutuksessa on vahva slaavilaisen ortodoksisen musiikin vivahde, varmasti aivan tarkoituksella

soitinten kohti kirkkautta kulkeva lyhyt päätös on sanaton laulu ja rukous

et lux perpetua luceat eis




Dvořákin Requiemistä ei ole paljon kirjoitettu suomeksi. Lainaan tähän Sibelius akatemian sivulta Veijo Murtomäen tekstin:

Requiem op. 89 (1890) solistikvartetille, sekakuorolle ja orkesterille on luonteeltaan enemmän sinfoninen ja vähemmän teatterillinen kuin Verdin teos, vaikka Dvořák saikin tältä Brahmsin lisäksi inspiraation sielunmessuunsa. Tällä kertaa mikään tekijä säveltäjän elämässä ei ole teoksen takana. Dvořák kertoi kollegalleen Fibichille: ?Kun kuulin Verdin Requiemin ja Brahmsin Saksalaisen requiemin, ajattelin, että minun pitäisi kirjoittaa jotain samanlaista.? Sävellyksessä kromaattisen mottoteeman esittävät heti aluksi jouset; sitä on kutsuttu memento mori -aiheeksi (muista kuolleita). Teoksen 13 numeroa jakaantuvat kahdeksi kokonaisuudeksi: ensimmäinen puolisko (osat 1?8) on mietiskelevä ja dramaattinen sekä keskittyy surun, menetyksen, tunnustamisen, pelon ja anomuksen ilmaisemiseen; toinen puolisko tuo lohdutusta ja toivoa ja loppuu valoisasti.



"...koska itse olen tämän musiikinalueen
innokas harrastaja, kaivelin esiin säilyttämistäni konserttiohjelmista Dvorakin Requiemin tekstin (HKO:n konsertti 9.5.1991).

Tekstin suomentajaa ei ole mainittu ohjelmassa..."

Simo Pietilä


osasto

1. Requiem eaternam

Anna heille iankaikkinen rauha, Herra, ja ikuinen valo loistakoon
heille. Sinulle lauletaan virttä, Jumala, Siionissa, ja sinua rukoillaan
Jerusalemissa. Kuule rukoukseni, kaikki liha palaa jälleen luoksesi.

Anna heille iankaikkinen rauha, Herra, ja ikuinen valo loistakoon
heille.

Herra armahda, Kristus armahda, Herra armahda!

2. Graduale

Anna heille iankaikkinen rauha, Herra, ja ikuinen valo loistakoon
heille.

Vanhurskas pysyy iankaikkisessa muistossa, hänen ei tarvitse pelätä
pahaa. Anna heille iankaikkinen rauha, Herra.



3. Dies Irae

Sinun vihasi päivä murskaa maan tomuksi, niinkuin David ja Sybilla
ennustivat.

Kuinka suuri onkaan ahdistus, kun tuomari lähestyy tuomitsemaan
ankaruudella oikean ja väärän!

4. Tuba mirum

Pasuuna soi hautaholveissa ja kutsuu kaikki tuomarin eteen.

Elävät ja kuolleet vapisevat, kun maailman on noustava ylös jälleen
vastaamaan Herran edessä.

Kirjoitettu kirja avataan, ja siinä on kaikki kirjoitettu, miksi maailma
tuomitaan.

Kun sitten tuomari istuu tuomitsemaan, salattukin tulee ilmi, mikään ei jää rankaisematta.

5. Quid sum miser

Mitä sanon minä kurja silloin, mistä löydän minä avun, kun hurskaskin
vapisee?

Kaikkivaltias kuningas, joka armosta pelastat ahdistukseen joutuneet, vapahda minut, armon lähde!



6. Recordare, Jesu Pie

Muista, kallis Jeesus, piinasi minun tähteni; älä salli minun nyt hukkua.

Sinä etsit minua kunnes menehdyit ja otit kantaaksesi ristinkuoleman,älä salli vaivasi joutua hukkaan!

Sinä koston oikeamielinen tuomari, lahjoita minulle armo edessäsi, ennenkuin tuomion päivä koittaa!

Syyllisyydessäni minä huokaan, kasvoni punastuvat synnintunnosta, Herra armahda rukoilevaa!

Sinä, joka vapautit Marian ja lahjoitit ryövärille armosi, annoit myöskin minulle toivon.

Kaikki minun rukoukseni ovat ansiottomat, kuitenkin sinä olit hyvyydessäsi armollinen, älä anna minun joutua iankaikkiseen kadotukseen!

Anna minulle paikka lampaittesi joukossa, erota minut vuohista ja salli minun seisoa oikealla puolellasi!



7. Confutatis maledictis

Kun kadotetut on masennettu ja tuomittu palaviin liekkeihin, kutsu minut silloin siunattujesi yhteyteen!

Nöyrästi minä rukoilen ja huudan puoleesi ja sydämeni kumartaa tomuun, ota minun lähtöni hetki käsiisi.

8. Lacrimosa

Kyyneleet tulevat sinä päivänä, jolloin syntinen nousee tomusta ja polvistuu tuomarin eteen.

Ole heille silloin armollinen, oi Herra, kallis Jeesus, armahda, anna heille iankaikkinen rauha! Amen!



II osasto

9. Offertorium

Herra Jeesus Kristus, kunnian kuningas, vapauta kaikkien uskovaisten vainajien sielut helvetin piinasta ja syvästä järvestä; vapauta heidät jalopeuran kidasta, ettei helvetti heitä nielaisisi, ja etteivät he joutuisi pimeyteen, vaan lipunkantaja pyhä Mikael veisi heidät pyhään valkeuteen, jonka olet kerran luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen.

10. Hostias

Jeesus Kristus, kunnian kuningas, kiitosuhreja ja rukouksia tuomme eteesi. Ota Sinä ne vastaan niiden sielujen puolesta, joita tänään muistamme. Anna heidän, Herra, päästä kuolemasta elämään.



11. Sanctus

Pyhä Herra Sebaot! Täynnä ovat taivaat ja maat Sinun kunniaasi. Hosianna korkeuksissa!

Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Hosianna korkeudessa!

12. Pie Jesu

Kallis Jeesus, anna heille iankaikkinen rauha!



13. Agnus Dei

Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnit, anna heille iankaikkinen rauha!

Loistakoon heille ikuinen valo, Herra, Sinun pyhiesi kanssa iankaikkisesti, sillä sinä olet laupias.

Anna heille iankaikkinen rauha, Herra, ja ikuinen valo loistakoon heille!



Hellaakoski
22.6.1893 - 23.11.1952

Kuolema

--
Vain ihminen yksin sanoa voi:
tule, saavu, sammuminen
mene mereen, päivä pimene, koi
jo vaikene, sieluni onnellinen.
Nous viikate, suhahti niitos.
Vain ihminen kuiskasi: kiitos.

(Uusi runo 1943)



Kuolema istuu olkapäällä. Korppinakos Ei niin. Pienenpienellä linnun nokalla poskeen koputettiin

luvaten laulua jotakin, jonka takia kannattaa varrota hetkeä, jolloin kaikki salvat raukeaa.

(Huomenna seestyvää 1953)



Nous viikate, suhahti niitos.
Vain ihminen kuiskasi: kiitos.



suomalinen dies irae

Talvipäivä puolessa on vasta,
hyökkäystä ei, vain tykkitulta:
viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa.
Alla maan on niin tyyntä, kodikasta;
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Korsun yllä tykkien soi jyry,
Kaivotietä pyyhkii luotipyry
Päivin sekä öin, ja polun päässä
Kaivon partaalla on verta jäässä---
Kaivon luona luoti tapas monta
liian janoista ja maltitonta.
Janoos älä täällä vettä pyydä,
astiaas vain lunta syydä,
sitäkään jos löydät enään maasta---
niin sen peittää pirstat sekä, savu, saasta.
Iltaan kestä vain, niin lääkkeen saavat
Kurkut kuivat, vihlovaiset haavat

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.



Lähtee mies, kun vettä pyytää veikko,
Tuskissaan huojuva ja heikko,
Lähtee, koska veljellä on jano,
Enempää ei mieti eikä sano.
Käteensä hän sieppaa vesikannun,
Juoksee yli myllerretyn mannun,
Häipyy sekaan viuhunan ja tuiskeen
Kuullen korvissaan vain avunkuiskeen.

Tykit jyskyttävät korsunsuuta,
Viipyy vesimies---ei muuta.
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Päivä hämärtyy, ja vihdoin kuullaan
Kaivon partaall` mies on suullaan,
Verta valunut on kaivoon, josta
yksikään ei enään vettä nosta.
Verta pulpahtavat suonet lähteen
verta valuvaiseen iltatähteen.

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.



Yrjö Jylhä KAIVO

Talvipäivä puolessa on vasta,
hyökkäystä ei, vain tykkitulta:
viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa.



Requiemin lisäksi tällä palstalla on mainintoja eräistä muistakin tuon tshekkiläisen teurastajan pojan, Antonin Dvořákin, sävellyksistä, joihin kannattaa oikein ajan kanssa tutustua.

(Dvořák on toki säveltänyt paljon muutakin klassisen musiikin aarteistoon kuuluvaa!)

Slaavilaisia tansseja 1878, 1886
Stabat Mater 1877
Ryöstetty morsian 1884
7. sinfonia 1885
Requiem 1890
9. sinfonia Uudesta maailmasta 1893
Viulukvartetti F duuri 1893
Raamatullisia lauluja 1894
Sello konsertto H molli 1895
Rusalkan aaria 1900



Dvořákin Requiem on varmasti vaikuttanut moniin klassisen musiikin säveltäjiin.

mielessäni on herännyt vähän etäisempi vertauskohta, joka voi olla tuulesta temmattu.

Englantilainen kevyen musiikin suuri nimi on Pink Floyd. Hänet nosti kuuluisuuteen voimallinen ja yksinkertainen The Wall, joka on nykyään maailmankuulu.

Kun Berliinin muuri kaadettiin, juhlissa esitettiin tämä kappale.

Se muistuttaa poljennoltaan, ilmapiiriltään ja idealtaan Dvořákin Dies Irae sekvenssin alkua.

"We don't need no education.... Hey, Teacher, leave the kids alone!"

"Dies irae dies illa...."

Vaikka sävel ja uhkaava marssi fiilis ovat samantapaiset, mistään kopioinnista tuskin on kysymys, vaan mahdollisesta taustavaikuttajasta. Eräänlaisesta variaatiosta.

The Wall ei ole plagiaatti, vaan omaperäinen pop-musiikin taideteos, joka on jäävä musiikin historiaan.