Dvořák Requiem (3)

Kirjoittanut: Mikko 24.04.2007 21:10


Avaan tähän viimeisen palstan Requiemin toista osaa varten.

Siirrymme sen myötä kokonaan toiseen ilmapiiriin.


Requiemin toisen osan jaksot ovat:

9 Offertorium
10 Hostias
11 Sanctus - Benedictus
12 Pie Jesu
13 Agnus Dei - Cummunio: Lux aeterna


tällainen hengellinen musiikki koskettelee sisältönsä takia uskonelämän tärkeimpiä aiheita, mutta ongelmana on tietenkin kielikynnys.

siksi laitoin latinan suomennoksen mukaan, vaikka se onkin vähän ongelmallinen.



Latina on nykyään lähinnä apteekkareiden, lääkärien, teologien, kasvitieteilijöiden, eläintietelijöiden ja monien muiden tiedeihmisten korvaamaton ammattikieli.

Latinan opiskelu antaa erinomaisen pohjan italian, espanjan, esperanton ja ranskankin opiskelulle. Englanti sisältää runsaasti latinalaisia lainasanoja ja korkeammat arvosanat tuossa kielessä edellyttävätkin latinaa.

Rooman suurvallan aikaisen latinalaisen tekstin lukeminen pieninäkin katkelmina on kerrassaan mieltä ylentävää

aikoinaan latina oli pakollinen monissa kouluissa, tai kreikka kuten Norssissa, joka ehkä sen kansansuosiota vähensi.

mutta vapaasti opiskeltuna, ilman pakkoa, se avaa aivan oman maailmansa, Vulgatasta alkaen.

Tomas Celanolaisen Dies illa on loistava esimerkki latinan kielen mieleenpainuvasta rikkaudesta vielä keskiajan alussa.

Muukin requiemin latinalainen teksti on lyhyttä, iskevää ja paljon sanovaa.


Suomi on muuten tietääkseni edelleen ainoa maa maailmassa joka lähettää latinankielisiä uutisia radiossa.

Kerrotaan että paavi Johannes Paavali II kuunteli niitä säännöllisesti.

YLE 1 on lähettänyt Nuntii Latinae vikkokatsausta 1989 alkaen

Gratulationes! Tuomo Pekkanen, Reijo Pitkäranta ja Hannu Taanila

(teksti-tv sivu 365)




Offertorium

Tämä vastaa luterilaisen jumalanpalveluksemme kolehtivirttä, mutta mikä virsi!

selostan ensin muutamaa siinä esiintyvää käsitettä.

1 sielunmessun vanha nimi oli "missa defunctorum" eli "kuolleiden messu" ilmaus esiintyy jakson alussa

(uudempi nimi requiem tulee tuosta toistuvasta "anna heille ikuinen lepo" jaksosta.)

englannissa defunct on jokin joka on lakannut toimimasta, elin tai kone. latinassa koko ihminen on "lakannut toimimasta".

2 jaksossa on ilmaus "vapauta heidät Tartaroksesta"

klassisen kreikan mytologiassa kuoleman jälkeen oli autuaiden Elysian kentät, maan alla heprean Sheolin tapainen hiljainen Hades ja sitten kaiken alla syvä tuomion ja rangaistuksen kuoppa, Tartaros, joka vastaa kristillisen ajan helvettiä.

3 vanhoja aiheita ovat myös majesteettinen enkelimarssi, "arkkienkeli Mikael jakso" ja

4 riemullinen Abrahamille ja hänen siemenelleen annetun lupauksen vakuuttava toisto.

jaksoissa on paljon sisältöä ja niitä kannattaa minusta siksi kuunnella useamman kerran ja koettaa saada sisällöstä selvä.


Offertorum jakso alkaa sydämellisellä Herran Jeesuksen, kirkkauden kuninkaan ylistykselllä.

orkesteri avaa teeman hiljaisesti, sopraano vie teemaa eteenpäin. jotenkin yllättäen sanan gloriae, kirkkaus, sävelkulku on alaspäin

Domine Iesu Christe, Rex gloriae

tunnemme Dvořákin tyylin nyt jo niin, että emme uskalla ruveta nukkumaan hiljaisuudesta huolimatta, sillä voimme pudota penkiltä, kun eri äänet liittyvät mukaan, sitten kuoro ja lopulta pauhaava orkesteri

Herra Jeesus Kristus, kunnian kuningas

jakso antaa alkuosan synkeyden jälkeen toiveikkaan ja ylöspäin katsovan ilmapiirin, josta huokuu kunnioittava rakkaus Jeesukseen
lähes gregoriaaninen mieskuoro antaa melodian ennen sopraanoa



juhlamarssiksi kehittynyt Jeesus Kuninkaan ylistys vaihtuu keskittyneeksi ja hartaaksi rukoukseksi edesmenneen puolesta

osaa voisi kutsua "libera eas" koska tuo "vapauta heidät" toistuu sekä sooloissa että kuoron kaikuna

libera animas omnium fidelium defunctorum
de poenis infernis et de profundu lacu:

"vapauta kaikkien kuolleiden uskovien sielut ikuisesta rangaistuksesta ja pohjattomasta järvestä"

alku on toteutettu sopraanon lauluna, josta kehittyy hieno duetto tenorin kanssa kunnes kuoro ja orkesteri liittyvät mukaan



teos jatkuu suoraan orkesterin kanssa vetoavana pyyntönä

libera eas de ore leonis;

"vapauta heidät leijonan kidasta"

kaiku "libera eas" alkaa soida

ja näkymät käyvät taas hyvin synkiksi, Tartaros häämöttää, vajoaminen iankaikkiseen syvyyteen, bassot, matalat äänet ja patarummut ovat vakavassa rukoustaistelussa mukana.

ne absorbeat eas tartarus,
ne cadant in obscurum.

"ettei Tartaros niele heitä
ja etteivät he vaipuisi pimeyteen"



mutta synkimmän mahdollisen kohtalon edessä, mikä ihmistä voi kohdata, iankaikkisen helvetin auetessa, alkaa suorastaan näyn omainen matka toiseen suuntaan.

Arkkienkeli Mikael kantaa standardia, voitonlippua, ja johtaa Jumalan omat riemullisessa voitonmarssissa pois pimeyden rajoilta kohti pyhää valkeutta.

vain kaksi säettä, mutta Dvořák kehittää niistä "libera eas" pyynnön kanssa mieliinpainuvan taivaallisen enkelimarssin kohti voittoa

Sed signifer sanctus Michael
repraesentet eas in lucem sanctam.

tämä on ehkä offertorium jakson mahtavin kohta
minulle tämä marssi pistää kylmiä väreitä selkäpiihin, mutta tapanani onkin kuunnella Requiemiä aika isolla voluumilla



nyt alkaa Jumalan lupauksen vakuuttava toistaminen, arkkienkeli tekee niinkuin on luvattu Abrahamille ja hänen siemenelleen (Galatalaiskirje) Ketään ei jätetä, voittomarssi jättää pimeyden taakse, niinkuin on luvattu.

Quam olim Abrahae promisisti
et semini eius.

Tätä toistetaan vakaasti ja riemullisesti fuugassa, joka kehittyy aivan massiiviseksi voiton fanfaariksi.

Niinkuin on Abrahamille ja hänen siemenelleen luvattu

Dvořák vetää paksun viivan musiikissaan tämän lupauksen teeman alle monen huutomerkin kanssa.


Amerikkalaiset neekeriorjat lauloivat puuvillapelloilla

"Oh when the saints
go marching in
Oh Lord I want to be in that crowd"

"Kun pyhät käyvät marssien sisään
Herra, minäkin haluan olla heidän joukossaan"

Se antoi heille toivoa pimeässä yössä.

Anglo-amerikkalaisessa kristillisyydessä voitonmarssit ovat yleisempiä kuin suomalais-saksalaisessa usein mollisointuisessa pietismissä.

Pelastusarmeija iloisine lauluineen on siitä hyvä esimerkki.

kun tarkemmin luet, niin koko tuo kolehtivirsi alkaa Jeesuksen ylistyksellä ja perustaa Jumalan lupauksiin Abrahamille.

Elämän ja kuoleman Herraa rukoillaan sielunmessussa.



kevyempikin anglikaaninen marssi on Suomen kansan korvaan tarttunut:

Kalle Kustaan muori makaa hiljaa haudassaan;;;
yli haudan me marssimme näin
Gloori gloori halleluujaa;;;
yli haudan me marssimme näin!
Kirjoittanut: MikkoL, 26.04.2007 08:00


syvällinen hengellinen voitonmarssi on

Täältä puolehen ylhäisen maan
(There's A Land That Is Fairer Than Day)
Sanford Filmore Bennett / Joseph Philbrick Webster


Täältä puolehen ylhäisen maan
Me nyt uskossa katsellahan.
Sinne Jeesus jo valmistamaan
Mennyt on kodin meill' ihanan.

:: Kohta vaan joudutaan
Taivaan kuorissa veisailemaan ::

Ranta rauhainen saavutetaan,
Siellä virtemme helkkyen soi.
Kuolon paulat on pois kokonaan,
Kasvoin katsella Jeesusta voi.

Herran armahan nyt etehen
Kiitosuhria sielumme tuo,
Morsiollensa kun yhä Hän
Armon runsaita lahjoja suo.



ja vielä yksi riemullinen esimerkki kristillisestä marssista

Kautta kärsimysten voittoon
(What a Friend We Have in Jesus)
H. Posse / Charles C. Converse 1868

Kautta kärsimysten voittoon
Käynyt tie on Jeesuksen,
Eik' oo toista tietä suotu
Meillekään kuin Hänellen
Katso, Israel kun pyrki
Maahan Herran lupaamaan,
Vaarojen ja vaivan kautta
Matka sinne kulkivaan

Kautta kärsimysten voittoon
Käy myös kristikunnan tie;
Kulkemaansa tietä Herra
Palveljansa aina vie.
Taivaan valtakunnan siemen
Murhein multaan peitetään,
Multa siemen, kun näin kuolee,
Nouseva on elämään.

Kautta kärsimysten voittoon!
Niin, se tie vie voittoon!
Joskin kyynel joskus vierii,
Taistelu kun kuuma on.
Jeesus voitti kuollessansa,
Israel sai Kaanaanmaan;
Taistelut on pyhäin joukko,
Kun se kerran kruunataan.

Kautta kärsimysten voittoon!
Laula rohkein mielin niin;
Laula voitost' taistellessas,
Luottain Herran askeliin!
Sillä tiellä Hänen työnsä
Voittaa synnin kurjuuden,
Voittaa aina sydämissä
Murtuneitten syntisten.



näihin kaikkiin verrattuna enkeliruhtinas Mikaelin voitonmarssin visio Dvořákin requiemissä on sittenkin jotain muuta, erikoinen vilaus tuolta puolen virran.


Pink Floyd vertaus ei ole sitten ihan tuulesta temmattu.

Heavy rock musiikin maailma etsii tuollaista dies irae tunnelmaa ja käyttää etenkin englantilaisessa maailmassa kristillispohjaista paholais-sanastoa.

"pikkusievistelevä" hengellisyys ei oikein tavoita nykyajan reipasta nuorisoa, koska Dvorak sanoo suoraan, hän tavoittaa...


Hostias

jumalanpalveluksen osa, jossa valmistaudutaan ehtoollisen viettoon.

Hostias et preces tibi laudis offerimus:
tu suscipe pro animabus illis, quarum hodie memoriam facimus.
Fac eas, Domine,
de morte transire ad vitam.

"uhreja ja rukouksia tuomme sinulle kiitoksin
ota ne vastaan niiden puolesta, joita nyt muistelemme
salli, Herra, heidän siirtyä kuolemasta elämään"

Pieni välijakso suuressa Requiem messussa?

Dvořákille ei mikään ole pientä.

Hostias on valtava sävelteos, joka alkaa solistien, kuoron ja orkesterin mietiskellessä sanomaa - kaikuna soi "libera eam", vapauta heidät.

toistojen myötä esitys vahvistuu pienestä purosta vuolaaksi musiikin virraksi.

Lopulta kaikki padot murtuvat suurenmoiseksi valossa loistavaksi kuohuvaksi sävelten putoukseksi "fac eas, Domine, de morte transire ad vitam."

Tämä ei ole Dvořákille joku tyhjä liturginen hokema, vaan syvästi koettu henkilökohtainen rukous. Ehkä ne kolme lastakin ovat siellä säveltäjän mielessä.

kuuntelija ei voi muuta kuin olla ja antaa kuoron ja orkesterin taholta tulla, mitä sieltä vastustamattomalla voimalla tulee.

ja tuleehan sieltä.



torvet avaavat varovasti tahdin
taat ta taa taat ta taa
johdattaen lopussa niin keskeiseen rytmiin
taat ta ta taat ta taa

basso ja fagotti avaavat
Domine Iesu Christe, Rex gloriae

altto ja sopraano kehittävät
Hostias et preces tibi laudis offerimus

ensin basso ja fagotti, sitten korkea tenori, taivaan soitin ja mielenterveyttä hoitava harppu viulujen kanssa
tu suscipe pro animabus illis,
quarum hodie memoriam facimus.



ydin jakso on keskittynyttä laulua äänissä. orkesteri on hiljaa, korostaen tekstiä

Fac eas, Domine,
de morte transire ad vitam.

sitten kertaus uudelleen alusta mutta eri äänilajeissa
fagotti altto
Domine Iesu Christe, Rex gloriae

sopraano, viulut, harppu
Hostias et preces tibi laudis offerimus

korkea basso osa
tu suscipe pro animabus illis,
quarum hodie memoriam facimus.

altto
tu suscipe pro animabus illis,
quarum hodie memoriam facimus.

ja kerran vielä äänissä ilman orkesteria
Fac eas, Domine,
de morte transire ad vitam.

puro on kasvanut vuolaaksi joeksi



Dvořákin musiikki pysähtyy hetkeksi suvantoon, josta kontrabassot johtavat yhä vuolaampaan virtaan

kuoro laulaa orkesterin kanssa melkoisen fuugan, jonka perusrytmi tartuu heti korvaan
taat ta ta taat ta taa
Fac eas Domine
"Herra salli heidän..."

Sitten kaikki padot murtuvat ja kuulija ei voi kuin olla ja antaa laulajien ja soittajien taholta tulla mitä sieltä tulee vastustamattomalla voimalla.

ja tuleehan sieltä

"salli, Herra, heidän siirtyä kuolemasta elämään"

ei todellakaan mikään tyhjä hoku vaan koko olemuksesta kantapäitä myöten lähtevä luottavainen, toiveikas rukoushuuto -

niin Herra on tekevä!



Sanctus

Sanctus, sanctus, sanctus,
Domine Deus Sabaoth,
pleni sunt caeli et terra gloria tua.

Benedictus qui venit in nomine Domine.
gloria in excelsis



Pyhä, Pyhä, Pyhä
Herra Jumala Sebaot
täydet ovat taivaat ja maat
sinun kunniaasi

Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, kunnia korkeuksissa!



Sanctus on ehtoollis jumalanpalveluksen osa

sen ensimmäinen jakso on melko suoraan profeeta Jesajan kutsumusnäystä Jes 6:3

toinen osa on Luukkaan evankeliumista, jossa kansa huutaa tervehdystä Messias kuninkaalle Jerusalemissa palmusunnuntaina Ps 118:26 mielessään

Luukkaan jouluevankeliumissa enkelit lauloivat
gloria in altissimis Deo et in terra pax in hominibus bonae voluntatis

ja tässä Luukkaan kohdassa maan kansa laulaa riemuiten
Benedictus qui venit in nomine Domine. gloria in excelsis

näin Luukkaan evankeliumissa sekä enkelit ja taivaalliset sotajoukot että ihmiset ylistävät Jeesusta



Vulgatassa Jes 6:3 kuuluu

sanctus sanctus sanctus
Dominus exercituum
plena est omnis terra gloria eius

Sanctus ylistyksessä on sen sijaan Domine Deus Sabaoth

Herra Sebaot tulee hepreankielestä ja tarkoittaa sotajoukkojen Herra

nykyhepreassa zebaot sanaa käytetään armeijastaa

Vanhan testamentin Jumala ei todellakaan ole pasifisti

Ei myöskään Uuden testamentin Jumala



Dvořákin Requiemin Sanctus on jollain tavalla yllättävä.

Tuo sinfonian mestari olisi varmasti pystynyt säveltämään todella riemullisen Pyhä Pyhä Pyhä jakson

Sen sijaan jakso on tämän Requiemin lyhyimpiä ja luonteeltaan hillityn majesteettinen. Kiinnitimme jo aiemmin huomiota, miten Requiemin alun gloria aika oudosti laskee sävelkulkuna.

Tämä on kuolinmessun Sanctus



Sanctus, sanctus, sanctus,
Domine Deus Sabaoth,
pleni sunt caeli et terra gloria tua.

Jesajan näyn pyhä pyhä pyhä alkaa melko hiljaisesti, orkesteri lähinnä antaa äänen ja sitten basso ja kuoron naisäänet laulavat sen.

seuraavaksi tenori ja kuoron korkeat äänet, ja lopuksi solistit, kuoro ja orkesteri kaikki yhdessä
Sanctus Sanctus Sanctus

samaan tapaan uudelleen, tenori ja kuoron naisäänet
Benedictus qui venit in nomine Domine. gloria in excelsis

iloinen siunauksen ja tervetulon toivotus kunnian Herralle antaa hyvälle tenorille mahdollisuuden näyttää, löytyykö miehestä ääntä

jakso kehittyy tenorin ja sopraanon kauniiksi duetoksi

gloria in excelsis on, kuten sanottu, voimallinen mutta samalla hillityn majesteettinen tässä kuolinmessussa



Pie Jesu

virallisessa kirkon requiemissä ei ole tätä lyhyttä kohtaa.

Dvořákin mestariteoksessa "Pie Jesu" on aivan suloinen. Tämä on valoisa, hiljainen ja rauhallisen luottavainen rukous rakkaalle Jeesukselle.

melkein tekisi mieli sytyttää talviyössä hautakivelle kynttilä näiden sävelten saatossa, kodin kynttilä.

Pie Iesu Domine, dona eis requiem.
Dona eis requiem sempiternam.

Armollinen Herra Jeesus, anna heille lepo. Anna heille ikuinen lepo.

Orkesterin osuus on vähäinen, taidokkaasti valitut soittimet värittävät sävelkuvaa paikoin.

slaavilaisen ortodoksisen kuoron ääniä muistuttava osa on keskittynyt ja harras.

Aihetta kehittää sopraanon ja muiden solistien sekä lopuksi vielä kuoron jaksot jossa rukous toistetaan.

taistelu on jotenkin ohi, kamppailu on takana ja uskovat jättää kuoleman nielemän Jeesuksen käsiin.

Syvällisen ihana lyhyt jakso, sävellys sävellyksessä
suosittelen myös tämän jakson kuuntelemista useampaan kertaan, jotta sen rikkaus alkaisi avautua.

en ihmettelisi jos jollekin tulisivat kyynelet silmiin edesmennyttä rakasta muistaessa



Agnus Dei - Lux aeternam

sielunmessun hartaat rukoukset kohdistuvat lopussa yhteen ainoaan, Jumalan Karitsaan

myös Suomen ev.lut. kirkon ehtoollismessussa on kolme kertaa

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
miserere nobis.
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
miserere nobis.
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
dona nobis pacem.

Kuolinmessussa "armahda meitä" on korvattu "anna heille lepo" ja "anna meille rauhasi "anna heille ikuinen lepo"

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
dona eis requiem.
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
dona eis requiem.
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
dona eis requiem sempiternam.



tämän jälkeen on
Lux aeterna luceat eis, Domine,
cum sanctis tuis in aeternam:
quia pius es.

"Loistakoon heille iankaikkinen valkeus, Herra, sinun pyhiesi kanssa iankaikkisuudessa, koska sinä olet armollinen."

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi:
dona eis requiem.

Requiem aeternam dona eis, Domine;
Lux aeterna luceat eis, Domine



Dvořákin Requiem päättyy mielestäni tavattoman surullisesti ja haikeasti, hyvästijättö vainajalle on raskasta ja vaikeaa

Agnus Dei kromaattinen sävelkulku on lähes tuskallinen huokaus Jumalan Karitsan puoleen

huikea loppunousu valoon, Lux aeternma, ei ole viimeinen sävel Dvořákin sydämessä - Requiem vaipuu sen jälkeen kuoron ja orkesterin lähes kuiskaavaan rukoukseen ja alas hautaan päin laskeutuvaan murheeseen

kuolema on läsnä kaikessa karuudessaan ja ihmiseltä on viety kaikki voimat, maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet palaava, multa mullaksi.

kuoleman hirmuisuuden kohdatessa usko ei suinkaan näe edessään katoavaisuutta vaan edessä olevan iankaikkisen tuomion kaikkitietävän Tuomarin edessä ja helvetin kauhut, sen pohjattoman kuilun.

usko tarttuu ainoaan toivoon, Jumalan Karitsaan, joka on armollinen

quia pius es

mutta aika hiljaa



orkesteri avaa Agnus dei jakson ja esittelee sen kromaattisen sävelkulun

tenori aloittaa laulun, joka etenee sitten solistien, kuoron ja orkesterin kehittelyssä

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi:
dona eis requiem.

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi:
dona eis requiem.

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi:
dona eis requiem sempiternam.

huomaa sanojen "Agnus dei" omalaatuinen soinnutus, minulle se tuo mieleen oman aikamme Missa Creolin sävelkulkua

kromaattisuus ja musiikin arkkitehtuurin liikkuvuus tekee antaa jaksolle lähes tuskaisen rukouksen sävyn

kuolemassa voi olla läsnä paljon kärsimystä, etenkin jos viikatemies ottaa pois lapsen tai täysissä voimissa olevan ihmisen kesken päivätyön

mutta myös hengellistä kärsimystä ja huutoa Jumalan puoleen, kuten tässä Dvořákin requiemin kohdassa



altto avaa huikean loppunousun

Lux aeterna luceat eis, Domine,
cum sanctis tuis in aeternam:
quia pius es.

ja se päättyy hyvin syvään bassoon joka toistaa "quia pius es"

Valo on tuonpuoleista, transsendenttistä ja valtavaa

mutta me vielä elossa olevat olemme täällä, emme vielä perillä, ja sielu vetoaa kirkkauden Herran Jeesuksen Kristuksen armollisuuteen



kuten palstojen alussa sanoin, on vakavaa klassista musiikkia, sitten on hyvin vakavaa klassista musiikkia, sitten on Dvořákin Requiem.

lux aeternan majesteettiset korkeudet eivät ole tämän teoksen viimeinen sana.

vielä kerran rukoillaan
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi:
dona eis requiem.

sävelkulku ja ilmapiiri on syvästi surullinen ja hiljainen, kuin ei sitten millään haluttaisi jättää lopullisia jäähyväisiä
Requiem aeternam dona eis, Domine;

orkesterin kromaattinen sävelkulku matalassa äänialassa ja patarumpujen syvä kumina luovat tumman taustan valon rukoukselle
Lux aeterna luceat eis, Domine

viimeisissä sävelissä on murheellinen hautajaistunnelma, ikäänkuin arkku lasketaan haudan pohjalle

sitten hiljaisuus



mitä tähän sanomme?

Jeesus sanoi "itkekää itkevien kanssa, iloitkaa iloitsevien kanssa"

Dvořák ei ole nyt lohduttamassa, hän itkee itse.

rukoukset ovat niin täynnä rakkautta vainajaa kohtaan, että mitään muuta ei mahdu kuin parhaan anomista hänelle

ei yhtään itsekästä ajatusta, syytöstä tai edes pyyntöä "auta meitä jotka jäimme tänne"

koko Requiem kohdistuu tuohon poisnukkuneeseen, että hänellä olisi hyvä osa kaikkien pyhien kanssa Herran kirkkaudessa

syvällisen Requiemin sisältämä lohdutus on heittäytymisessä kokonaan armollisen Jeesuksen käsiin ilman mitään omia mahdollisuuksia tai ansioita

Requiem aeternam dona eis, Domine