Tuesday, September 28, 2010

Dvořák Requiem (2)

Olen kiitollinen monista kuolemaa ja tuonpuoleista koskevista kommenteistanne Dvořák Requiem aeternam palstalla.

erityisen kohdallaan on ollut miettiä koko Requiem käsitettä ja esirukouksia kuolleiden puolesta.

Siirryn käsittelemään Requiemin osaa "Vihan päivä"

Asia ja sävellys ovat niin laajat, että avaan teemalle oman palstan
Kirjoittanut: MikkoL, 21.04.2007 20:16


Latinalainen Dies irae runoelma koskee viimeisiä tapahtumia ja viimeistä tuomiota.

Runon gregoriaaninen sävel on laajassa käytössä eri kansojen virsikokoelmissa.

Voimallinen karu teema lyö läpi myös koko länsimaisen klassisen musiikin historian. Hector Berliozin fantastinen kalmantanssi on kuuluisa, samoin esimerkiksi Giuseppe Verdin Requiemin Dies irae.

Dvořák käyttää jykevää melodiaa 7. sinfoniassaan, mutta ei Requiemissä.

Suomen ev.lut. kirkossa on kaksi dies irae runoon perustuvaa virttä, joita veisataan yleensä kirkkovuoden päättyessä Tuomiopäivän jumalanpalveluksessa.


158 "Vihan päivä kauhistava"
Latinalaisen Dies irae sekvenssin suomennos, jota August Ahlqvist on voimakkaasti muokannut (1866). (Ahlqvistista on nettiruukussa ollut puhetta Aleksis Kiven yhteydessä.)

Virren sävel on juuri tuo kuuluisa gregoriaaninen melodia, jonka edellä mainitsin.


155 "Jo Herran päivä läsnä on" saksalainen, Heikki Klemetin vaikuttavalla melodialla



Dies irae pidetään keskiaikaisen latinalaisen runouden mestariteoksena. Se on ilmeisesti Tuomas Celanolaisen
(1200 - n. 1260-1270) kirjoittama 1200-luvulla.

Tämä on sama Tuomas, joka kirjoitti Fransiskus Assisilaisen elämästä ja kokosi mm. eläintarinoita hänestä.

taustana on Vulgatan käännös hurjasta Sefanjan 1 luvusta, sen jakeet 16 ja 17

Se päivä on vihan päivä,
hädän ja ahdistuksen päivä,
onnettomuuden ja hävityksen päivä,
pimeyden ja synkeyden päivä,
pilven ja sumun päivä,
pasuunan äänen ja sotahuudon päivä.
Se vyöryy varustettuja kaupunkeja vastaan,
korkeita torneja vastaan.

Dies iræ, dies illa,
dies tribulationis et angustiæ,
dies calamitatis et miseriæ,
dies tenebrarum et caliginis,
dies nebulæ et turbinis,
dies tubæ et clangoris super civitates munitas
et super angulos excelsos.



runomitta on trokee, yksinkertainen poljento, joka luo siihen niin karun ja suorastaan pelottavan ilmapiirin.

Dvořák käyttää poljentoa taidokkaasti ja mieleen jäävällä tavalla Dies irae sävellyksessään.

Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa yksi painoton/lyhyt.

(Kalevalan runomitta on 8 säkeinen trokee)



sunnuntain messun glorian ja uskontunnustuksen sijalla ollut Dies irae poistettiin 1970 ja korvattiin lempeämmällä armoa ja taivaan odotusta kertovalla tekstillä.

Vatikaanin toinen konsiili antoi tehtävän kardinaali Annibale Bugninin johtoon.

Tavoitteena oli yleensäkin uudistaa messua ja vähentää keskiaikaista negatiivista uskonnollisuutta ja ilmauksia.

Dies irae sai mennä.

Samaa lempeämpää ilmapiiriä on toki meilläkin kirkossamme, voimakkaan "tuomiopäivä" sanan sijasta kirkkokäsikirja käyttää nykyään neutraalia sanaa "Kirkkovuoden päätös"



Annan tässä koko runon tekstin jaoteltuna kuten se on Dvořákin requiemissä. Kaikissa konserttitason requiemeissä ei ole koko teksti mukana, esimerkiksi Verdi lyhentelee rankasti.

Minulle tämä Dvořákin ratkaisu ottaa koko pitkä runo mukaan kertoo hänen syvällisestä hengellisyydestään.



1 Dies iræ! dies illa
Solvet sæclum in favilla
Teste David cum Sibylla!

2 Quantus tremor est futurus,
quando judex est venturus,
cuncta stricte discussurus!
Kirjoittanut: MikkoL, 21.04.2007 20:43


3 Tuba mirum spargens sonum
per sepulcra regionum,
coget omnes ante thronum.

4 Mors stupebit et natura,
cum resurget creatura,
judicanti responsura.

5 Liber scriptus proferetur,
in quo totum continetur,
unde mundus judicetur.

6 Judex ergo cum sedebit,
quidquid latet apparebit:
nil inultum remanebit.

7 Quid sum miser tunc dicturus?
Quem patronum rogaturus,
cum vix justus sit securus?

8 Rex tremendæ majestatis,
qui salvandos salvas gratis,
salva me, fons pietatis.

9 Recordare, Jesu pie,
quod sum causa tuæ viæ:
ne me perdas illa die.

10 Quærens me, sedisti lassus:
redemisti Crucem passus:
tantus labor non sit cassus.

11 Juste judex ultionis,
donum fac remissionis
ante diem rationis.

12 Ingemisco, tamquam reus:
culpa rubet vultus meus:
supplicanti parce, Deus.

13 Qui Mariam absolvisti,
et latronem exaudisti,
mihi quoque spem dedisti.

14 Preces meæ non sunt dignæ:
sed tu bonus fac benigne,
ne perenni cremer igne.

15 Inter oves locum præsta,
et ab hædis me sequestra,
statuens in parte dextra.

16 Confutatis maledictis,
flammis acribus addictis:
voca me cum benedictis.

17 Oro supplex et acclinis,
cor contritum quasi cinis:
gere curam mei finis.

18 Lacrimosa dies illa,
qua resurget ex favilla
judicandus homo reus.
Huic ergo parce, Deus:

19 Pie Jesu Domine,
dona eis requiem. Amen.



Dvořákin Requiemin osat ovat vastaavasti edellä olevien viestien testien järjestyksessä

III Dies irae
IV Tuba mirum
V Quid sum miser
VI Recordare
VII Confutatis
VIII Lacrymosa



Lacrymosa osassa latinan runomitta vaihtuu ja sisältö käy lempeämmäksi.

sitä on tästä syystä joskus ajateltu lisäykseksi, mutta toki kirjoittaja on voinut tarkoituksella tehdä tällaisen ratkaisun.



Virsi 158 muokkaa huomattavasti alkuperäistä tekstiä. Minun ei varmaan tarvitse esittää mielipidettä kumpaan suuntaan kehitys on mennyt.

Se on silti virsikirjan jykevimpiä veisuita, etenkin jos urkuparvella on ammattimies soittamassa.



1.
Vihan päivä kauhistava!
Sydänjuuret värähtää,
kun on kaikki katoava,
taivas, maa kun häviää.
Ihmiskunta peljästyy,
tuomari kun lähestyy.

2.
Taivaan torvi äänen antaa,
kaikuu kaikkeen maailmaan,
maankin alle kaiun kantaa,
kutsuu kuolleet haudoistaan
tuomiolle käskien
eteen Herran istuimen.

3.
Siinä suuret, siinä pienet,
kaikki tarkoin tutkitaan.
Ihminen, ken ikään lienet,
silloin sinut tuomitaan.
Silloin kaikki löydetään,
sanat, teot kätköistään.

4.
Näitä, Jeesus, muistaissani
vain se toivo lohduttaa,
näissä ahdistuksissani
sieluani virvoittaa,
että tulit päälle maan
tuomiosta auttamaan.



5.
Jeesus, sinä tuskallasi
ostit minut vapaaksi.
Suo nyt olla seuraajasi,
jäsen sinun ruumiisi,
että kerran löytyisi
kirjastasi nimeni.

6.
Kaikki mikä synnin tähden
karttuu täällä kanteeksi,
Kristus, kuolemasi tähden
nyt jo anna anteeksi.
Armahdithan ryövärin,
sulje armoon minutkin.

7.
Ansioosi aina luottaa
anna minun poloisen.
Uhrikuolemasi tuottaa
täyden rauhan, autuuden.
Pelkäämättä olla saa,
ken sen uskoo, omistaa.

8.
Sinuun, Herra Jeesus, turvaan,
nyt jo sinun olla saan.
Niin en joudu joukkoon kurjaan,
jolta taivas suljetaan.
Armostasi autuuteen
minut kannat taivaaseen.
VK 158 Tuomas Celanolainen (?) 1200-luvulla. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. August Ahlqvist 1866.



Ahlqvistin versiossa on selvä teologinen kärki tuomiopäivän suhteen, jota kannattanee pohtia.



1 Dies iræ! dies illa
Solvet sæclum in favilla
Teste David cum Sibylla!

kun luet tuon latinalaisen tekstin mielessäsi, painota se trokeen tavoin paino-kevennys

rytmi tuo mieleen lastenlorun

seuraavassa hauskassa lorussa painotus on juuri toisin päin kuin trokeessa. Jambin runojalassa kevennystä seuraa painotus. Näin luettuna se kuulostaakin suomalaisen korvassa vieraalta kieleltä ja jää lasten muistiin.

las-tenk-
ko-dink-
ka-dul-laa
o-lii tu-lii pa-loo

antakaa runouden tuntijat parempia esimerkkejä, minusta seuraava on trokee

yks kaks
kol-me
istu isän
pol-veen
äi-ti
sa-noi
älä is-tu
i-sä
sa-noi
is-tu vaan



1 Dies iræ! dies illa
Solvet sæclum in favilla
Teste David cum Sibylla!

ja vielä ennen itse teoksen käsittelyä, huomaa David ja Sibylla ennustajina

sibyl oli alkujaan kaiketi maan alainen jumaluus, jonka nimi alkoi kreikassa merkitä naisprofeettaa

Kreikan Parnassos vuoren juurella olevan Delfoksen sibylla oli erityisen kuuluisa antiikin maailmassa. kuninkaatkin vaelsivat sinne Apollon temppeliin neuvoja kysymään.

Kristinuskon levitessä sibyllat säilyivät ja keskiajalla heitä tunnistettiin kaksitoista. Pietarin kirkon kattoon on Mikaelangelo maalannut viisi sibyllaa, naishahmoja kirjoittamassa profetioita.


joo, ajattelin, että vielä Sibylla ei ehkä ole kaikille Dies irae runon lukijoille aivan tuttu.

Cumean Sibylla, naisprofeetta, läheltä Napolia on Rooman imperiumin varhaisen historian tärkeä hahmo.

Sibyllan ennustus Vergiliuksen (15.10. 70 eKr - 21.9. 19 eKr) runossa sai kunniapaikan varhaisen kirkon teologiassa, koska sen katsottiin ennustavan Messiaan tulosta.

Vergilius julkaisi 38 eKr viljavaa luontoa pastoraalin tavoin kuvaavan kokoelman Bucolica. Sen kielikuvien taustalla ovat kreikkalaisen Theokriteen Idyllit.

Kokoelman neljäs runo, Ecloques, kertoo, että tulossa on kultainen aika, joka alkaa pojan syntymällä. Se sisältää useampia viittauksia, jotka muistuttavat Jesajan kirjaa.

Vergilius on saattanut kuulla näistä Rooman juutalaisilta, jotka kiihkeästi odottivat tuohon aikaan Messias kuninkaan tuloa.



Sibyllaa pidettiin siis kristittyjen parissa jossain määrin luotettavana ennustajana, koska hän puhui Lapsesta.

Olihan sillä varmaan jossain keskustelussa lähetystyössäkin merkitystä, että teidän oma juhlittu runoilijannekin kertoo Messiaasta.

Dante valitsi Vergiliuksen Jumalaisen näytelmän johdattajaksi matkalle helvettiin ja taivaaseen ja Mikaelangelo maalasi Sikstiiniläiskappelin kattoon viisi sibyllaa, joista Cumea on hallitseva



Laitan tähän pienen katkelman Sibyllan Messias ennustusta Eclogues runosta englannin kielellä. Siinä näkyy kaukaisia Jesajan kielikuvia, jopa Assur.
On mahdollista, että joku on Eclogues suomentanut - itse en uskalla Vergiliusta ruveta kääntämään...

Tämä on siis pakanalliselta ajalta läheltä Jeesuksen syntymää, kun Rooma on jo valloittanut Palestiinan.
Kolmesataa vuotta myöhemminkoko mahtava valtio oli kääntynyt kristinuskoon.

lähde

Under thy guidance, whatso tracks remain of our old wickedness, once done away, shall free the earth from never-ceasing fear.
He shall receive the life of gods, and see heroes with gods commingling, and himself be seen of them, and with his father's worth reign o'er a world at peace. For thee, O boy, first shall the earth, untilled, pour freely forth her childish gifts, the gadding ivy-spray with foxglove and Egyptian bean-flower mixed, and laughing-eyed acanthus. Of themselves, untended, will the she-goats then bring home their udders swollen with milk, while flocks afield shall of the monstrous lion have no fear.
Thy very cradle shall pour forth for thee caressing flowers. The serpent too shall die, die shall the treacherous poison-plant, and far
and wide Assyrian spices spring.




Runo päättyy näin

"Begin to greet thy mother with a smile, o baby-boy! ten months of weariness for thee she bore: O baby-boy, begin! For him, on whom his parents have not smiled, gods deem not worthy of their board or bed."

minusta näyttää vakuuttavalta ajatus, että Vergiliuksen runon taustalla on Jesajan profetia. Se on vain kovin hämärtynyt tämän nerokkaan runoilijan omien kielikuvien ja ajatusten taakse.

Niin että jos joku kysyy mikä on tuo dies irae runon "Daavid ja Sibylla todistavat" niin nyt tiedät

Pakanallisen Rooman valtakunnassa vakuttaneen kuuluisan naisprofeetan Messias ennustus Vergiliuksen runoelmassa, jonka taustalla lienee pääkaupungissa asuneilta juutalaisilta kuultua Israelin suuren profeetan, Jesajan, sanomaa.



nämä ovat muuten näköjään kaikki kahdeksan tavuisia trokeita. toivottaasti osaan tavata suomea oikein:

Va -ka Van-ha Väi-nä-Möi-nen
Tie-tä-Jä i -Än -i -Kui-nen

Vi-han Päi-vä Kau-his-Ta-va
Sy-dän-Juu-ret Vä -räh-Tää .

(runomitan mukaan tuo pitäisi kai olla Vä-räh-Tä-vät. eikö myös kieliopin?)

Di -es I -rae Di -es Il -la
Sol-vet Saec-lum In -fa -Vil-la
Tes-te Da -vid cum Si -byl-la

painotus viimeisessä po.
Tes-te Da-vid Cum si-Byl-la



no kappas, huomasin että suomen parhaisiin latinan taitajiin kuuluva professori on melko äskettäin suomentanut Bucolica

Publius Vergilius Maro, Bucolica, Paimenrunoja, suomentanut Teivas Oksala. Artipictura Oy, Espoo, 2002.

(tämä ei ole kaupallinen ilmoitus, mutta suosittelen!)
sieltä se löytyisi neljännestä runosta tämä Sibyllan Messias ennustus suomennettuna... onko kellään mahdollisuutta vaikka pätkää siitä laittaa tänne nettiruukkuun näytteeksi


Dies irae

1 Dies iræ! dies illa
Solvet sæclum in favilla
Teste David cum Sibylla!

2 Quantus tremor est futurus,
quando judex est venturus,
cuncta stricte discussurus!

Dvořák viihtyi juna-asemilla ja harrasti aikatauluja ja vetureita. Dies irae 1 on kuin hirviömäinen veturi, joka puuskuttaa synkkää tasatahtia, singoten kipinöitä ja savua ja tulikuumaa höyryä jostain syvyyksistä.

Tai painajaismaisen armeijan ylivoimaista marssia orkesterin synkässä poljennassa - "ne jyrää meit" kenenkään pysäyttämättä.

Huomaa, kuinka Dvořák kääntää trokeen runomitan painotuksen kertauksessa toisinpäin, jambin tapaan. Tämä tehostaa kuoron ja orkesterin yhteistyönä luoman kauhumusiikin tehoa.

synkempää ja voimallisempaa musiikkia ei äkkiseltään tule mieleen kenenkään muun säveltäjän tuotannosta.



Dies irae jakso muistuttaa Raamatun varoituksista sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa niille, jotka jouduttavat Herran päivän tuloa.

Se ei ole oleva mikään helppo päivä - Herran Sebaotin päivä

paljon siitä on kirjoitettu, Dvořák musiikillisen ikonin voimakkain, selkäpiihin käyvin sävelkuvin



Tuba mires

Pasuunat soivat ja kaikki kutsutaan tuomiolle alttarin eteen. Tässä osassa on kolme jaksoa

1. jo rytmiltään mieleenjäävä julistava johdanto alton ja basson äänin

2. seesteinen, ihmeellisen kirkas "kirjat avataan" ja kaikki totuus tulee ilmi, mikään ei jää salaan

3. massiivinen kertaus, kyseessä on koko ihmiskunnan lopullinen tuomio





3 Tuba mirum

Hiljainen orkesterijohdanto on yllättävä, kun odottaisi trumpettien ja pasuunoiden pauhua. Mutta hiljaisuus on vain alkusoittoa...

trumpetti ja jouset käsittelevät kromaattista pääteemaa, jota on osuvasti kutsuttu nimellä "memento mortus", kuolleiden muistaminen

sitten alkaa tuo vahvasti mieleen jäävä rytmi

tata tata tata tata tat - dum
tata tata tata tata tat - dum
tata tata tata tata tat - dum

sen päälle alto kehittää pitkinä kaarina säveltä ja laulaa

Tuba mirum spargens sonum
per sepulcra regionum,
coget omnes ante thronum.

kuoro toistaa hiljaa

Tämä kutsu haudoista on yleinen, eikä kukaan ihminen voi sitä väistää - halusipa tai ei, uskoipa tai olipa uskomatta. ylös haudasta on noustava ja käytävä valtaistuimen eteen



4 Mors stupebit et natura,
cum resurget creatura,
judicanti responsura.

Itse kuolema ja luonto hämmästyvät luotujen astumisesta tuomiolle

kontrabassot ja basso ääni toistavat jykevästi syvillä äänikerroilla
tata tata tata tata tat - dum rytmin ja ylösnousemuksen melodian, jossa ei ole huumorin häivääkään - tilanne on pelottava



toisessa osassa Tuba mirum kirjat avataan ja kaikki salattu paljastuu

sellot tarttuvat teemaan, jonka tenori laulaa oboeiden kanssa ihmeelliseen kirkkaassa ja selkeässä jaksossa

5 Liber scriptus proferetur,
in quo totum continetur,
unde mundus judicetur.

huilut, piccolot ja viulut luovat kuulasta totuuden ilmapiiriä kun tuomari istuutuu alas ja alkaa työnsä

6 Judex ergo cum sedebit,
quidquid latet apparebit:
nil inultum remanebit.

kuoro vielä vahvistaa: nil inultum remanebit, mitään ei tällä tuomiolla jää salatuksi



lopuksi Tuba mirum kertaa edellä sanotun massiivisella voimalla... mitmassiivinen kertaus ... mitä tästä laulajien ja soittajien porukasta nyt vain irtoaa.

Ja irtoaahan siitä

kyseessä on koko maailman lopullinen tuomio, josta ei ole valitusoikeutta

Tuba mirum spargens sonum
per sepulcra regionum,
coget omnes ante thronum.

suorastaan selkäpiitä karmivaa musiikkia, jonka kuitenkin päättää mietiskelevä, yllättävän hiljainen kertaus "ante thronum" Valtaistuimen eteen



jos olet tähän asti jaksanut kanssani Requiemia seurata, olet varmaan jo samaa mieltä kanssani, että kyseessä on hengellisen klassisen musiikin vertaansa vailla oleva saavutus.

Dvořákin taiteellinen nerous näkyy toisaalta esimerkiksi juuri Tuba mirum jakson rakenteen yksityiskohtaisessa hallinnassa, toisaalta rohkean ja itsenäisen musiikillisen maailman luomisessa.

Säveltäjä ei nyt kysy kenenkään mielipidettä, vaan sisäinen pakko johtaa tätä suurta luomistyötä ja kuitenkin prosessi on hyvin hallittu.

Ehkä en saisi niin sanoa, mutta Verdin Requiemiin verrattuna, ja myös Fauren, tässä on vahvemmin tuntuma, että säveltäjä ei hae teatraalista tehoa vaan ottaa sanoman tosissaan.

Kyse on hengellisestä musiikista sanan aidoimmassa merkityksessä.



Quid sum miser

Mitä tekee pieni ihminen, joka joutuu tähän mylläkkään?

jokainen meistä, jokainen joka tätäkin palstaa lukee, joutuu tuohon tuomiopäivän mylläkkään mukaan

Dvořák vie solistit, soolo instrumentit, kuoron ja orkesterin kyselemään ja ihmettelemään, kuinka yksilön käy.

Miten hän voi kestää, kenen puoleen kääntyä, kun hurskaatkin asianajajat tutisevat pelosta



ennen kysymystä käyrätorvet rauhoittavat kuulijoita äskeisen metakan jälkeen toistamalla rauhallisesti trokeen perusrytmiä daa da daa da daa

sopraano alkaa miesäänten kaiun kanssa
Quid sum miser tunc dicturus?
Quem patronum rogaturus,
cum vix justus sit securus?

sitten tenori kysyy samaa, paljon sopraanoa vaativammin ja tiukemmin kuoron kanssa
Quid sum miser tunc dicturus?
Quem patronum rogaturus,
cum vix justus sit securus?
ensin kuoron naisäänet, sitten sopraano



vastausta tuohon kysymykseen odotattavien katseet kääntyvät kohti majesteettista kuningasta

yksinäinen viulu johtaa hiljaisesti kohti valtavaksi kokonaisuudeksi paisuvaa REX TREMENDAE MAJESTATIS

8 Rex tremendae majestatis,
qui salvandos salvas gratis,
salva me, fons pietatis.

juhlallisesti vyöryvää musiikkia kuunnellessasi tunnistat vielä tuon tatatatata tat - dum rytmin taustalla ja korviin käyvät kuoron toistuvat huudot REX!

mutta maailmankaikkeuden Kuninkaan edessä suuri huuto ja mekastus hiljenee lopulta nöyrään rukoukseen

salva me, fons pietatis

salva me

mitään muuta toivoa ei pienellä ihmisellä ole tuomiopäivänä, kuin että Kuningas, joka on armahduksen lähde, pelastaa



Recordare

tämä jakso on Dies irae sekvenssin hengellinen sydän. Ihminen vetoaa suoraan Kuninkaaseen erittäin rohkealla tavalla:

muista rakas Jeesus mikä oli matkasi tarkoitus, tulit maailmaan pelastaaksesi minut. Siis älä anna minun joutua hukkaan.

Tällainen itsekkyys on luvallista.

Jaksossa neljä solistia kukin laulaa tätä "itsekästä" vetoamusta, edustaen yhdessä kaikkia ihmisiä, joista jokainen on kuitenkin Herralle nimeltä tunnettu yksilö.

uskon olemus on tässä henkilökohtaisuudessa. Jeesus kuoli ristillä, että minut sovitettaisiin Jumalan kanssa. Kaste on minun ylläni ja pyhän ehtoollisen viini ja leipä jaetaan minulle. Minun syntini annetaan anteeksi ja minä saan katsella Hänen pyhiä kasvojaan iankaikkisesta iankaikkiseen.

tästä kumpuaa kristillinen rakkaus myös sinua kohtaan.



Requiem runomitta trokee on luonnollisesti 4/4.

mutta tässä herkässä, pääasiassa solistien varassa olevassa "kristityn rukouksessa" Dvořák näyttää säveltäjän taitonsa asettamalla tuon tasaisen poljennon henkevään ja ilmavaan 3/4 tahtiin.

Perusrytmi on nyt laa-la-laa ja kuunnellessasi tahtia laskiessasi huomaat, kuinka onnistuneesti ja luontevasti tämä on toteutettu.

instrumenttien käyttö on hyvin tarkkaa, paikoin pelkät patarummut luovat tehokkaan efektin.

Dvořák tunnetaan ns. minimalistisena säveltäjänä. Tässä tyylisuunnassa sanotaan vähin ilmauksin paljon. Viittasin siihen jo Raamatullisista lauluista kertoessani.

Orkesterin ja kuoron ja solisiten on pystyttävä nopeisiin täyden forte fortissimon ohentamisiin piano pianissimoon muutaman tahdin sisällä.

Recordare jaksossa tämä tulee hyvin esille ja siihen kannattaa kiinnittää huomiota.



9 Recordare Jesu pie,
quod sum causa tuae viae,
ne me perdas illa die.

Tuo säe kannattaisi melkein muistaa ulkoa latinaksi. Kääntäisin sen näin

"Muista, armollinen Jeesus,
että minä olin sinun matkasi syy,
älä kadota minua tuona päivänä."

HKO konsertin suomentaja antaa selittävän käännöksen, joka on totta mutta ei minusta lainkaan alkukielen mukainen

"Muista, kallis Jeesus, piinasi minun tähteni; älä salli minun nyt hukkua"

tenori aloittaa ydinrukouksen,joka sitten basson ja naisäänten, kuoron ja orkesterin kanssa toistetaan.

soolo, kertaus kaava uusiutuu kaikissa Recordare jakson säkeissä.

rukous alkaa siis - kuten jo ulkoa muistamme! - näin

"Recordare Jesu pie,
quod sum causa tuae viae,
ne me perdas illa die"



kaikki neljä solistia laulavat yksilön rukousta maailman Tuomarin edessä:

10 Quaerens me sedisti lassus,
redemisti crucem passus,
tantus labor non sit cassus.

fagotit ja oboet johtavat basson kerrassaan upeaan jaksoon, joka kerrataan äänissä:

11 Juste judex ultionis,
donum fac remissionis
ante diem rationis.

hiljaisesti alkava rukous kromaattisin sävelkuluin kasvaa sydämen huudoksi Jumalan puoleen:

12 Ingemisco tanquam reus,
culpa rubet vultus meus,
supplicanti parce, Deus.



kristitty vetoaa nyt Mariaan, joka sai anteeksi (ilmeisesti Magdaleena) sekä ristin ryöväriin.

altto aloittaa
13 Qui Mariam absolvisti,
et latronem exaudisti,
mihi quoque spem dedisti



intensiivinen rukous on nyt vain solistien varassa, joiden taidokas laulu kutoo rukouksen liikkuvaksi ja vetoavaksi.

orkesteri on vaiti, lopussa tehokkaalla tavalla pelkät patarummut aloittavat rukouksen kertauksen

tämä kohta on puhdasta evankeliumia varhaisen keskiajan kirkon ajoilta, mutta "fact beginge" ei aivan helppo kääntää:

14 Preces meae non sunt dignae,
sed tu, bonus, fac benigne,
ne perenni cremer igne.

"Minun rukoukseni eivät ole arvollisia, mutta suo sinä, Hyvyys, ilmaisena lahjana (?), että en pala ikuisessa tulessa"

HKO laajentaa tulkiten "Kaikki minun rukoukseni ovat ansiottomat, kuitenkin sinä olit hyvyydessäsi armollinen, älä anna minun joutua iankaikkiseen kadotukseen!"



lopuksi klarinetit johdattavat hiljaiseen pyyntöön saada olla lampaiden joukossa ja erossa vuohista

sävellys kohoaa lopussa voittoisaksi "sinun oikealla puolellasi!"
(parte dextra)

15 Inter oves locum præsta,
et ab hædis me sequestra,
statuens in parte dextra.

(eikö tuo latina soinnukin kauniisti Tuomas Celanolaisen ajalta)



Confutatis

tässä voimkkaassa jaksossa Dies irae runoelma kuvaa helvetin tuomiota ja kristityn harrasta rukousta saada olla siunattujen joukossa

Sävellys korostaa vastakohtaisuutta kiihkeällä 3/4 tahdissa etenevällä liekkien leiskunnalla, jota viulut jäljittelevät jota vastassa on viileä, lähes unenomainen hiljainen rukous

16 Confutatis maledictis,
flammis acribus addictis:

voca me cum benedictis.


käyrätorvet avaavat polvillaan avuttomana Tuomarin edessä olevan kristityn sydämestä lähtevän pyynnön

17 Oro supplex et acclinis,
cor contritum quasi cinis:
gere curam mei finis.

"pidä hyvä huoli minun lopustani"

gere curam mei finis



tässä vaiheessa on hyvä muistaa jotain, mitä sanat
Confutatis maledictis,
flammis acribus addictis
todella merkitsevät

Dies irae runoelman aikaan kirkon tuomitsemia hereetikkoja tuomittiin kuolemaan polttamalla heidät elävinä.

näitä auto dafe tapauksia oli eri puolilla Eurooppaa, kun tuomittujen annettiin kokea helvetin lieskojen esimakua.

näky oli tuttu kirkkokansalle, jos näin sanoisin, flammis acribus addictis syödessä tuskasta huutavan ihmisen ruumiin

meistähän on suurin osa vettä. kun se rupeaa kiehumaan, on vitsit vähissä. sanotaan, että se on kaikkein tuskallisin tapa kuolla.



muistan ruotsalaisen rekkakuskin, joka joutui oikeuden eteen. hän oli auto-onnettomuudessa, jossa toinen rekka syttyi palamaan ja kuljettajaa ei saatu sieltä ulos. hän löi palavan työtoverinsa kuoliaaksi.

en tiedä, miten oikeudessa kävi, mutta toivottavasti tuomari ymmärsi, mistä tuolla traagisella tiellä oli kysymys.

keskiajan kristityille helvetin liekkin tuomio oli hyvin tuttu ja hyvin pelottava.

nykyajan kristitty ei ehkä niin sano mutta moni ajattelee "ei kai nyt sitten kuitenkaan Jumala tuommoista ikuista tulta..."

mutta entä jos sittenkin?



Confutatis maledictis,
flammis acribus addictis:
voca me cum benedictis.


voca me cum benedictis!



Lacrymosa

Dies irae runoelman lopussa on lyhyt jakso, joka tehokkaasti kertaa sen keskeisen sanoman.

Lopussa on Amen.

Mutta tämä ei ole tässä Dvořákin sävellyksessä mikään tavallinen loppusointu aamen, vaan suorastaan tuskainen hyvästijättö rakkaille.

ehkä hänen kuolleet lapsensa olivat tätä säveltäessä mielessä, ja monet muut edesmenneet rakkaat.

Sydämestä kumpuavaa musiikkia.



18 Lacrimosa dies illa,
qua resurget ex favilla
judicandus homo reus.
Huic ergo parce, Deus:

tuo kyynelten päivä, kun syntiset ihmiset nousevat tuhkasta tuomiolle - armahda heitä, Jumala

viulut aloittavat levottomat kyyleneet, käyrätorvet ja basso tulevat mukaan

mestarillisen sävellyksen painopiste on säkeen lopussa olevassa rukouksessa

Huic ergo parce, Deus



19 Pie Jesu Domine,
dona eis requiem.
Amen.

Armollinen Herra Jeesus,
anna heille rauhasi

Näin päättyy tämä mahtava sekvenssi. Kuolinmessun ilmapiiri säilyy murheellisena syvässä rukouksessa.

jo väsyneellä ihmisellä ei ole nyt Elämän Ruhtinaalle mitään omaa annettavaa, on vain hiljainen pyyntö, "anna heille rauhasi"

Amen on suorastaan tuskallisen murheellinen, matalassa äänilajissa ja hiljaisuuteen kulkeva.

Tämä musiikki on henkilökohtaista, se nousee suoraan sydämestä. Antonin Dvořák ikäänkuin sanoo jäähyväiset rakkailleen ja jättää heidät Jeesuksen armollisiin käsiin.

Pie Jesu Domine, dona eis requiem. Amen



1200-luvun lopulta peritytyvä "Dies irae dies illa" antaa meille ainutlaatuisen lähikuvan varhaisen keskiajan kristillisestä hurskaudesta.

se toivottavasti tuo noiden aikojen kristittyjä meille tutummaksi ja poistaa jotain ennakkoluuloja. Samoja tuntoja on meillä yhä tänään kuin heillä silloin, ei ihminen niin kummoisesti ole muuttunut.

ristiretkien ja inkvisition ajan kristillisyys on intohimoista ja kiihkeää kuin esapanjalaisen El Grecon maalaukset muutama sata vuotta myöhemmin.

joku on verrannut tätä jaksoa Dvořákin Requiemissä Hieronymos Boschin hurjiin maalauksiin.

paljon ovat uskomme ilmaisut tuosta ajasta laimentuneet ja helvetin liekit siirtyneet kauemmaksi.

katolinen kirkko pudotti koko Dies irae pois kuolinmessusta 1970.

vahinko, mielestäni



mutta olisiko sittenkin niin, että aito raamatullinen kristillinen julistus kaikessa rajuudessaan sittenkin tavoittaisi ihmiset paremmin kuin yleiseen käyttöön laimennettu liemi?

melko rajua on ihmisten elämä tänään. entä jos sinne keskelle tuotaisiin Kristuksen evankeliumi kaikessa jylhyydessään

jospa nostettaisiin kirkoissamme voitonlippu majesteettiselle kuninkaallemme, joka ristillä kärsi syntiemme edestä, että emme joutuisi helvetin liekkeihin?

eikä vaan koetettaisi saada heitä viihtymään ja patisteltaisi olemaan sisäisesti vapaita aiheettomasta syyllisyydestä ja kivampia toisilleen?



laitan vertailun vuoksi kaksi virttä vielä tähän "kirkkovuoden päätös" osastolta.

Hemminki Maskulaisen virsi 157 vuodelta 1605 on lähellä Dies irae tuntoja:

1.
Maailma täynnä turhuuttaan
kiiruhtaa kohti loppuaan.
On ylpeys sen pukuna
ja rikkaus sen koruna.
Vain valtaa, voimaa, kunniaa
niin moni etsii, kumartaa.

2.
Kuin poutapilvi taivaalla
tai varjo kohta haihtuva,
kuin vaahto aallon kuohuvan
on kaikki turhuus maailman.
Se häipyy yhtä nopeaan
kuin nuoli lentää jouseltaan.

3.
Kun tuomiolla seisomme,
niin hämmästyen näemme:
maailma hukkuu menoineen
ja riemuineen ja himoineen.
Ken niissä löysi aarteensa,
on niiden kanssa hukkuva.



4.
Voi ihmisparkaa sokeaa,
turmion teiden kulkijaa!
Ei kysynyt hän totuutta,
ei etsinyt hän autuutta,
vaan Herran armon hylkäsi
ja itseensä vain turvasi.

5.
Ei parannuksen toivoa
kadotetuille anneta.
On armonaika loppunut,
iäinen vaiva alkanut.
Jumala, meitä armahda
ja parannukseen johdata!

6.
Vie meidät tuomioltasi,
oi Herra, valtakuntaasi.
Vie riemuun taivaan ihanan,
iäisiin häihin Karitsan.
Ylistys, Herra, sinun on,
kun autat alta tuomion.

(evl.fi/virsikirja 157)



Norjalaisen runoilijapapin Eyvin Skeien tuomiopäivän virsi 160 vuodelta 1978 on ilmapiiriltään aivan toisenlainen:

1.
Kun luova tahto kaikkeuden Herran
turmellun maailmamme kohtaa kerran,
on päivä tuomion.
Nyt polvillemme!
Jumala, luoja, saakoon kiitoksemme.

2.
Kun ihmiskunta huutaa peloissansa,
ilmestyy Kristus, näyttää kunniansa.
Nyt koittaa oikeus.
Nyt polvillemme!
Pilvissä loistaa merkki Kristuksemme.

3.
Siis ajan merkit nähkää: uutta luodaan,
puu kukkii, kesä keskellemme tuodaan.
On päivä Kristuksen.
Nyt polvillemme!
Kunnian Herra tuntee kurjuutemme.



4.
Hän ristinpuulla kuoli puolestamme,
hän kantaa Isän haltuun maailmamme,
hän, uhrikaritsa.
Nyt polvillemme!
Kaikesta saakoon Isä kiitoksemme.

5.
Maailman ääriin kaikuu huuto Herran,
se elävät ja kuolleet kohtaa kerran.
Nyt armon aika on.
Nyt polvillemme!
Ja Vapahtaja saakoon kiitoksemme.

-------
mitä sitä ihmisiä tuomiopäivällä pelottelemaan?
MikkoL: Eyvind Skeie 1978. Suom. Anna-Maija Raittila 1982.
Virsikirjaan 1986.



siksi juuri se on niin tavattoman tehokas, kuin löytäisi yllättäen aarteen... hei mitä tämä on?! miksei tästä puhuta?

kuten sanoin, Requiem on nousussa ja ehkäpä Suomessakin joku hengellisesti suuntautunut kapellimestari siitä taas lämpenee

en ole mainostamassa, mutta www.amazon.com kautta on mahdollista saada suoraan kotiin tuotuna näitä, laivaus USAsta maksaa jotain, mutta kannattaa ja tulle muutamassa päivässä

kirjoitin tästä Jordanin CDstä sinne jotain hoonolla englannillani, sieltä löytyy monia versioita - ja paljon muita musiikin ja kirjallisuuden aarteita!

1 comment:

  1. Sain tiedon Suomesta, että Helsinginkadun Filmharmonikot, Akateeminen laulu ja Murtosointu esittävät Requiemin Helsingissä Temppeliaukion kirkossa 16. ja 17. 5. 2014

    http://www.helsinginkadunfilharmonikot.net/hf/konsertit

    Teos on erittäin vaativa ja nostan vilpittömästi hattua kapellimestari Veli-Antti Koiruvarnnalle haasteeseen tarttumisesta.
    Toivotan Jumalan siunausta näihin konsertteihin, jospa edes yksi kuoleman murheellinen saisi niistä lohtua.

    ReplyDelete